Koska uuteen, terveelliseen elämäntapaani kuuluu jogurtti-hedelmäaamiainen, olen joutunut kiinnittämään huomiota mielijogurttini epäekologiseen pakkaukseen. En ole koskaan kuulunut jogurttien suurimpiin ystäviin, mutta bulgarianjogurtti menee. Eniten käytän sitä ruoanlaitossa, mutta nyt kun kiskon sitä joka aamu aprikoosien, nektariinien tai paremman puutteessa banaanin ja myslin kanssa, menekki on aikamoinen, samoin tyhjien purkkien kasa roskiksessa....

Kun olin pieni, meillä oli joka yö jääkaapin päällä kotiviilitehdas. Viilin tekeminen oli helppoa: lusikallinen viiliä alle ja maitoa päälle. Olen aina inhonnut, suorastaan ällönnyt viiliä, mutta ehkä samaa metodia voi käyttää jogurttiin? Vielä joku aika sitten monissa tutuissa ranskalaisperheissä tehtiin jogurtti itse (tosin jogurttikoneella), ei kai se täälläkään mahdotonta voi olla? Löysin netistä useita erilaisia ohjeita, joista soveltaen päädyin seuraavaan:

1/2 litraa luomu-kevytmaitoa
1/2 dl bulgarianjogurttia
1 rkl rasvatonta maitojauhetta

Maito lämmitetään kuumaksi, ei kuitenkaan keitetä. Jogurtti ja maitojauhe vispataan joukkoon, annetaan seisoa yön yli esim pannumyssyn alla: ideana on jäähdyttää maitoseos mahdollisimman hitaasti. Lopuksi siirretään jääkaappiin ja nam!

Ensimmäisestä erästä tuli maultaan erinomaista mutta koostumukseltaan hieman... viilimäistä? Ei yhtä venyvää mutta bulgarianjogurtin lohkeavuus kyllä puuttui. Ehkä maitojauheen määrää pitää vielä lisätä? Tai käyttää muuta kun rasvatonta maitojauhetta?

Asiasta Aasiaan: lisäsin sivupalkkiin laskurin*, josta voitte seurata adoptio-odotustamme. Määritin  alkupäivämääräksi ensin adoptioprosessin alun, mutta  laskurin lukema alkoi masentaa liikaa. Sitten muutin alkamisajankohdaksi LID-päivämme (log in date eli päivämäärä, jolloin paperimme on rekisteröity Kiinan adoptiojonoon), jonka perusteella odotuksen etenemistä useimmiten kuvataan.

Tiedän, että vertailu on turhaa ja aiheuttaa vain pahaa mieltä kaikille osapuolille, mutta silti: jos odottaisimme biolasta, olisimme jo saaneet sisustaa lastenhuoneen, hankkia rattaat ja sängyn ja miettiä nimet valmiiksi**. Ennen kaikkea voisimme olla 100% varmoja siitä, ettei odotuksemme voi enää pitkittyä määräämättömän paljon.


*) En osannut laittaa laskuria muualle kun tuohon sivupalkkiin, johon se taas ei näytä oikein mahtuvan... toisaalta, eipä tämä prosessi ylipäätään sovi mihinkään raameihin tai ole ennalta määriteltävissä!
**) Puhumattakaan siitä, että
ennen kuin olisimme voineet aloittaa lapsentekoyritykset, meidän ei olisi tarvinnut olla vähintään vuotta naimisissa, käydä sen jälkeen läpi vuoden neuvontaprosessia ( jossa levitämme vieraiden ihmisten arvioitavaksi kotimme, tulomme ja menomme, kasvatusperiaatteemme, motivaatiomme sekä perhe- ja parisuhteemme ) ja anoa sosiaaliministeriöstä virallista lupaa perheen perustamiseen... kuluista nyt puhumattakaan.