Olemme
nyt laukanneet virastosta toiseen noin viikon ajan aina, kun olemme
vain töiltämme ehtineet. Niinpä meillä on nyt koossa
avioliittotodistus, virkatodistukset, syntymätodistukset,
palkkatodistus ja lääkärintodistukset. Kaikki em. dokumentit on
onneksemme nyky-Suomessa mahdollista saada englanniksi, mikä vähentää
huomattavasti käännöskuluja, Kiinaan kun kelpaavat englanninkieliset
dokumentit.
Vielä puuttuvia dokumentteja ovat työnantajan
todistus jatkuvasta työsuhteesta, todistus omaisuuden määrästä ja
vaadittavista valokuvista muut paitsi passikuvat. Omaisuuden ja
varallisuuden määrän ilmoitamme itse. Tässä kohtaa mietityttää vähän,
miltä näytämme muiden adoptoijien seassa, kun joudumme kirjoittamaan
joka riville 0 €... polkupyöriä ei lasketa omaisuudeksi, emmekä omista
asuntoa, autoa, osakkeita, sijoituksia tai säästöjä, joita kaikkia siis
kysytään lomakkeella erikseen (tämä mietityttää varsinkin, koska palvelunantajammekin on todennut, että Kiinassa arvostetaan kovasti vauraita vanhempia).
Tiedän varsin hyvin, etteivät kaikki adoptoijat ole
talon/autonomistajia, mutta kyllä esim. meidän adoptiokurssilla olimme
ainoita, joilla ei ole omaa asuntoa ja autoa. No, se yksityiskohta
kyllä ilmeisesti kohta muuttuu, joskin silloin joudumme kirjoittamaan
kohtaan 'lainat' suuremman summan kun kohtaan asunnon arvo... Taidamme
panostaa hymyilemään valokuvissa! :)
Tänään lääkärissä saimme
jälleen kerran vaihtaa R:n kanssa paljonpuhuvan katseen: lääkäri kysyi,
olimmeko yrittäneet lapsettomuushoitoja ennen adoptioprosessin
aloittamista, ja kun vastasimme että olimme, hän totesi, että kyllä
niitä luomulapsia varmaan nyt sitten alkaa tulla kun olette ryhtyneet
adoptioon... Miksiköhän kaikki aina kokevat velvollisuudekseen mainita
tuon? Joka toinen ihminen, jolle olen kertonut adoptiosta, kiirehtii
mainitsemaan vähintäänkin yhden tutuntutuntutun jolle kävi juuri niin.
Silti ihmettelen tuota kommenttia erityisesti lääkärin suusta -vaikka
jopa lapsettomuusklinikkamme lääkäri (!!) mainitsi heti tällaisen
'ihmeen' mahdollisuudesta, kun kerroimme siirtyvämme adoptiopuolelle.
Kun nyt (tai kohta, kunhan saamme paperimme eteenpäin) odotamme adoptiolasta, emme halua
luomulasta. Jos nyt tulisin raskaaksi, joutuisimme keskeyttämään
adoptioprosessin heti alkuunsa. Äkkinäinen ajattelee nyt tietenkin,
että eihän se haittaa, nythän te saatte sen 'oman' lapsen. Ensinnäkin meidän
kokemuksillamme siitä, kuinka onnellisesti tähän astiset 'raskauteni'
ovat päättyneet, ei olisi suinkaan varmaa, että raskaus jatkuisi ja
että todella saisimme lapsen. Toisekseen emme voisi
tavallisen odottajan tavoin odottaa kolmea kuukautta ennen kuin
kertoisimme raskaudesta, sillä olemme sitoutuneet ilmoittamaan asiasta
heti. Jos sitten saisin keskenmenon, menettäisimme siis (jällen kerran) paitsi biologisen lapsemme, myös adoptiolapsen.
Koko prosessi neuvontaa myöten pitäisi aloittaa alusta, ja jos jonot
pitenevät samaa vauhtia kuin nyt, ei edes olisi varmaa, ehtisimmekö
koskaan saada adoptiolasta ennen kuin R olisi liian vanha.
Edellisen
kappaleen selitys on se, jonka annamme silloin tällöin jollekin ihmettä
ennustavalle 'maallikolle', jonka on todennäköisesti hyvin vaikea
ymmärtää seuraavaa, tärkeämpää perusteluamme:
Emme odota emmekä halua tuota aina jankutettavaa 'ihmettä', koska olemme sitoutuneet adoptioon paitsi paperilla ja virallisesti, ennen kaikkea henkisesti. Adoptiolapsi on eri asia kuin biolapsi (tästä aiheesta lisää esim täällä). Me haluamme perheenjäseneksemme pienen ihmisen kaukaa toisesta maasta. Haluamme olla
tuolle jonkun toisen naisen synnyttämälle lapselle äiti ja isä ja
pyrkiä tukemaan häntä hänen kehityksessään aikuiseksi, kokonaiseksi
ihmiseksi. Adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä, emmekä pidä itseämme
hyväntekijöinä tai jaloina ihmisinä. Me haluamme lapsen, mutta meille
ei ole samantekevää, miten lapsi tulee perheeseemme. Me haluamme adoptiolapsen! Raskaus nyt olisi onnettomuus, joka todella ravistelisi meitä pohjia myöten, ja jota emme missään nimessä toivo.
Edit: Kuten kommenteissakin mainitsin, käytämme tietenkin myös ehkäisyä emmekä jättäydy pelkäämään ei-toivottua raskautta, oli se kuinka epätodennäköinen tahansa!
tiistai, 3. lokakuu 2006