Ensin ruokaosuus: Otetaan pari kourallista suolasieniä (haaparouskut on parhaita, muutkin rouskut käy), liotetaan tarvittaessa liika suola pois. Pilputaan sienet ja puolikas keltasipuli mahdollisimman pieneksi.

Lisätään purkillinen smetanaa, sekoitetaan ja nautitaan rapsakan ruisleivän päällä. Pelastaa huonon päivän!

Adoptiorintamalla tuntuu siltä, ettei koko prosessia ole olemassakaan. Mitään väliaikatietoa tai tilannekatsausta ei saa mistään. Vaikka ajattelemme tulevaa lastamme joka päivä ja puhumme hänestä, se, että minun tai R:n kännykkä joskus näissä merkeissä soisi, tuntuu niin epätodennäköiseltä, etten viimeiseen pariin vuoteen ole enää ajatellut lapsitietoa, kun puhelimen näytöllä vilkkuu tuntematon numero.

Mietin tässä, pitäisikö minun siirtää blogini salasanan taakse. Eräästä tietystä syystä haluaisin niin tehdä, mutta pelottaa vähän...  te lukijat olette tulleet minulle niin tärkeiksi, että haluaisin pitää teistä mahdollisimman monet mukana matkassa!

Kuinkahan moni teistä tulisi pyytäneeksi salasanaa?