Vappua kaikille!
Olin
jo kauan sanonut R:lle, että pitäisi kutsua eräs tuttavapariskunta
kahville tai jotain joskus, kun auttoivat muutossa niin kovasti. Emme
tunne heitä kovin hyvin, muutaman kerran on kyläilty puolin ja toisin.
No, toissailtana R sitten mainitsi tavanneensa perheen isän ja
kutsuneensa heidät meille vapuksi. Että siis täh? Kutsuit ne meille
VAPUKSI? No sähän sanoit että pitäis kutsua ne joskus käymään... no joo, mutta tarkoitin että kahville tai siis silleen käymään vaan... no nyt mä kutsuin ne ja ne tulee.
Just joo. R tietenkään ei tajunnut millään, mitä eroa on siinä, että
kutsuu jotkut kahville minä tahansa "normaalina" päivänä ja siinä, että
kutsuu jotkut vapuksi meille: pakko tehdä kaikkee hienoo!
Työpäivän
jälkeen siis suunta kauppaan, vappuaattona ja puoli tuntia ennen
sulkemisaikaa (en tietenkään älynnyt että on lauantai-aukioloajat!) eli
kamalan ryysiksen keskelle. Mitään aivan uuttahan ei pitäis koskaan
kokeilla sillon, kun on tulossa vieraita, mutta ei kai kukaan muukaan
tota sääntöä noudata? Siis filotaikinaa!
Aloitin
pilkkomalla punajuuria, joita jäi viikonlopun tortillan teosta (kun
kilon pussi oli pienin mahdollinen määrä) ja veistin heti ensimmäisenä
sormeeni kunnon Grand Canyonin. Koska punajuuret ovat varsin verisen
värisiä itsekin, en ensin tajunnut, miksi leikkuulauta tulvii... ja
näin resepti sai nimen
veriset filonyytit:
Filotaikina on aika vekkulia, aivan paperinohutta (ja juu juu olin tietenkin kuullut se ennenkin mutta että niin
paperinohutta) kamaa. Enkä tietenkään pystynyt päättämään täytteestä,
joten tein kolme erilaista, joskin perinteistä, täytettä.
Feta-pinaatti-pinjansiemen, chili-peruna-punajuuri-(lautasella)vuohenjuusto ja omena-punasipuli-sinihomejuusto.
Taittelu on helppoa, jos osaa sen kaikkien niksi-pirkkojen äidin keksimän muovipussitaittelun, ja tässä ei ees oo kahvaa:
Ensin
taikinalevy taikinapyörällä kolmeen osaan (menee helposti samalla
vetäsyllä koko pinkka: ne, jotka tekee pikkusiperryksiä, laittaa sen
varmaan neljään osaan), voitelu öljyllä tai voilla, täyte toiseen
päähän ja kulma päälle, sit tosta vaan jatketaan niin kauan kunnes pää
tulee vastaan, saumapuoli peltiin päin. Vaikka sitä on tekovaiheessa
vaikea uskoa (uskoin tämän vasta viimeisen pellillisen kohdalla),
kannattaa laittaa kaks filolevyä päällekkäin (öljyä väliin), muuten
näistä tulee helposti hajoavia.
Sitten vaan pellille (liina päälle odottajille, etteivät kuivu!)
... ja uuniin noin vartiksi (180 astetta).
Tulos oli herkullinen:
Niin,
ja kun kerta on vappu, niin tehtiin me munkkejakin! Yritin kaikkeni
tehdä niitä tosi vähän, mutta kyllä tästä tuli eräs Länsi-Helsingin
kaupunginosa mieleen:
R halusi välttämättä kokeilla myös hillomunkkeja, ja tuli niistäkin ihan hyviä, osasta tosin aikamoisia muotopuolia.
Tässä
vielä koko pitopöytä: isossa kulhossa takimmaisena on about
ämpärillinen wasabi-perunasalaattia. Vieraiden ja meidän pääluku oli
muuten yhteensä 6, joista kaksi vahvasti alle kouluikäisiä, mutta
minkäs teet kun on suurperheessä kasvanut, ei silloin osaa tehdä pieniä
määriä ruokaa!
R:n loppuviikon menu: perunasalaattia, jälkiruoaksi munkkikahvit. Onneksi on ulkoeteinen ja pakastin!
tiistai, 1. toukokuu 2007