Vappua kaikille!

556494.jpg

Olin jo kauan sanonut R:lle, että pitäisi kutsua eräs tuttavapariskunta kahville tai jotain joskus, kun auttoivat muutossa niin kovasti. Emme tunne heitä kovin hyvin, muutaman kerran on kyläilty puolin ja toisin. No, toissailtana R sitten mainitsi tavanneensa perheen isän ja kutsuneensa heidät meille vapuksi. Että siis täh? Kutsuit ne meille VAPUKSI? No sähän sanoit että pitäis kutsua ne joskus käymään... no joo, mutta tarkoitin että kahville tai siis silleen käymään vaan... no nyt mä kutsuin ne ja ne tulee. Just joo. R tietenkään ei tajunnut millään, mitä eroa on siinä, että kutsuu jotkut kahville minä tahansa "normaalina" päivänä ja siinä, että kutsuu jotkut vapuksi meille: pakko tehdä kaikkee hienoo!

Työpäivän jälkeen siis suunta kauppaan, vappuaattona ja puoli tuntia ennen sulkemisaikaa (en tietenkään älynnyt että on lauantai-aukioloajat!) eli kamalan ryysiksen keskelle. Mitään aivan uuttahan ei pitäis koskaan kokeilla sillon, kun on tulossa vieraita, mutta ei kai kukaan muukaan tota sääntöä noudata? Siis filotaikinaa!

Aloitin pilkkomalla punajuuria, joita jäi viikonlopun tortillan teosta (kun kilon pussi oli pienin mahdollinen määrä) ja veistin heti ensimmäisenä sormeeni kunnon Grand Canyonin. Koska punajuuret ovat varsin verisen värisiä itsekin, en ensin tajunnut, miksi leikkuulauta tulvii... ja näin resepti sai nimen

veriset filonyytit:


Filotaikina on aika vekkulia, aivan paperinohutta (ja juu juu olin tietenkin kuullut se ennenkin mutta että niin paperinohutta) kamaa. Enkä tietenkään pystynyt päättämään täytteestä, joten tein kolme erilaista, joskin perinteistä, täytettä.

556477.jpg


Feta-pinaatti-pinjansiemen, chili-peruna-punajuuri-(lautasella)vuohenjuusto ja omena-punasipuli-sinihomejuusto.

Taittelu on helppoa, jos osaa sen kaikkien niksi-pirkkojen äidin keksimän muovipussitaittelun, ja tässä ei ees oo kahvaa:

556478.jpg  556479.jpg

Ensin taikinalevy taikinapyörällä kolmeen osaan (menee helposti samalla vetäsyllä koko pinkka: ne, jotka tekee pikkusiperryksiä, laittaa sen varmaan neljään osaan), voitelu öljyllä tai voilla, täyte toiseen päähän ja kulma päälle, sit tosta vaan jatketaan niin kauan kunnes pää tulee vastaan, saumapuoli peltiin päin. Vaikka sitä on tekovaiheessa vaikea uskoa (uskoin tämän vasta viimeisen pellillisen kohdalla), kannattaa laittaa kaks filolevyä päällekkäin (öljyä väliin), muuten näistä tulee helposti hajoavia.

Sitten vaan pellille (liina päälle odottajille, etteivät kuivu!)

556481.jpg

... ja uuniin noin vartiksi (180 astetta).

Tulos oli herkullinen:

556485.jpg

Niin, ja kun kerta on vappu, niin tehtiin me munkkejakin! Yritin kaikkeni tehdä niitä tosi vähän, mutta kyllä tästä tuli eräs Länsi-Helsingin kaupunginosa mieleen:

556490.jpg  556488.jpg

R halusi välttämättä kokeilla myös hillomunkkeja, ja tuli niistäkin ihan hyviä, osasta tosin aikamoisia muotopuolia.

Tässä vielä koko pitopöytä: isossa kulhossa takimmaisena on about ämpärillinen wasabi-perunasalaattia. Vieraiden ja meidän pääluku oli muuten yhteensä 6, joista kaksi vahvasti alle kouluikäisiä, mutta minkäs teet kun on suurperheessä kasvanut, ei silloin osaa tehdä pieniä määriä ruokaa!

556492.jpg

R:n loppuviikon menu: perunasalaattia, jälkiruoaksi munkkikahvit. Onneksi on ulkoeteinen ja pakastin!