Arvatkaa, mikä on ärsyttävää?

Kun olen työhuoneessani ja joku soittaa ja puhelu kestää yhtään pidempään tai soittaja selittää asiaansa pitkäpiimäisesti, en pysty olemaan selailematta nettiä tai lukematta sähköpostiani samaan aikaan.

Kun puhun puhelimessa kotona, en pysty vain istumaan paikallani ja juttelemaan, vaan koen lähes pakonomaista tarvetta tehdä samalla jotain muuta (joko pää vinossa luuri kaulalla tai vähän ergonomisemmin nappikuulokkeen kanssa).

Melkein kaikkein ärsyttävintä on se, että silloin harvoin kun katson televisiota, en kestä yhtään sitä, jos ohjelma junnaa paikallaan tai ei aivan joka sekunti vie mukanaan, silloin rupean nimittäin saman tien surffaamaan netissä. Kuten nyt.

Anteeksi, te kaikki ohjaajat, näyttelijät ja muut elokuva-alan taiteilijat!


EDIT: Tulin juuri ajatelleeksi, millaista tuskaa tavallisen luennon seuraaminen mahtaa olla nykyajan nuorilla, jotka (pahimmissa kuvitelmissani) ovat vauvasta asti kasvaneet joka puolelta tulvivan telkkarin, pleikkarin, tietokoneen ja kännykän tuottamien ärsykkeiden seassa... Totista totta on ainakin se, etteivät nykynuoret osaa (tai halua??) tehdä muistiinpanoja lain, istuvat kuin tatit eivätkä ota edes kynää saati paperia esiin ellei opettaja erikseen mainitse, että muistiinpanojen tekeminen saattaisi olla hyvä idea. Luojan kiitos meillä humanistisessa tiedekunnassa ei ole kovin yleistä, että opiskelija läväyttää tietokoneensa auki luennolla ja räplää sitten sitä koko ajan vilkuillen välillä hajamielisesti opettajaa, välillä kelloa.