Jonkun mielenhäiriön johdosta luin tänään hesarista myös taloussivut ja kangistuin kauhusta. Siellä kerrottiin, kuinka Amerikassa tavaratalot, hotellit ja muut julkiset tilat hankkivat kilpaa taustamusiikin lisäsi myös taustatuoksuja. Ovatko ihmiset niin hajusteilla kyllästettyjä, etteivät he voi olla hajuvapaissa tiloissa enää lainkaan? Varsinkin kun sellaisia ei tietenkään edes ole, joka paikassahan on jo hajuja ja tuoksuja! Nyt on tutkittu, että esimerkiksi kasinoiden tuotto kuulemma nousee, kun tilat hajustetaan ja kauppa käy paremmin, kun tavaratalojen eri osastoille pumpataan ilmastointilaitteiden kautta erilaisia sulotuoksuja.

Joka paikan hajustaminen keinotekoisilla tuoksuilla on kammottavaakin kammottavampi ajatus. Ei siinä mitään, jos jossain leijuisi hyvä, mieto tuoksu, mutta kun en vain jaksa luottaa siihen, että miedot tuoksut riittävät maailmassa, jossa kaikki on jo valmiiksi hajustettua. Mikä kaamea hajujen kakofonia leijuukaan tulevaisuuden hotelleissa (eräskin amerikkalainen hotelliketju muuten myy jutun mukaan hotellinsa tuoksua pusseissa mukaan asiakkailleen, jotka haluavat kotiensa tuoksuvan hotellilta!), teattereissa, konserttisaleissa, taidekeskuksissa yms, kun asiakkaiden hajusteet sekoittuvat taustatuoksuun?

Taidan totisesti pysytellä vanhalla mantereella astmapiippu taskussani!

(Yksi asia Intianmatkassani oli muuten mielenkiintoinen: vaikka suurkaupunki tulvi voimakkaita hajuja, en kärsinyt niistä juurikaan. Ainoastaan joidenkin suitsukkeiden ja tekstiileissä tai paperituotteissa käytettävien väriaineiden hajut häiritsivät hengenahdistukseen saakka, muuten koko reissu oli astman ja hajuherkkyyden kannalta katsottuna helpompi kuin keskiverto kotimainen teatteriesitys, jonne lähtiessään sekä mies- että naispuolinen yleisö hajuefektistä päätellen kaataa päälleen puoli sankollista parfyymiä...)

Ja kun nyt kerta pääsin vauhtiin, voisin valittaa vielä toisestakin asiasta. Luin pääsiäisenä lehdestä musiikkiarvostelun, jossa mainittiin sylivauvojen itkusta Matteus-passion esityksessä. Tähän tietenkin joku sitten vastasi, että just joo, näin kauasko sitä on etäännytty lapsiperheistä, missä on joustavuus jne jne. Tänään alkuperäisen arvostelun kirjoittaja palasi asiaan, mielestäni erittäin asiallisesti. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan: mitä ihmeen tekemistä imeväisikäisellä lapsella (tai vähän isommallakaan) on yli kolme tuntia kestävässä klassisen musiikin esityksessä??!! On tietenkin erilaisia konsertteja, eikä pikkulasten ääntely aina häiritse yhtä paljon, mutta Matteuspassio!! En kerta kaikkiaan keksi sellaista syytä, jonka varjolla pieni vauva pitää tuoda esitykseen, en edes silloin, kun lapsi (säkällä) nukkuu koko konsertin ajan. Tai no okei, jos lapsen äiti olisi kuolemansairas, isä jo kuollut, isovanhemmat halvaantuneita, kummeja ei olisi eikä koko planeetalla ketään muutakaan, joka voisi lasta hoitaa, ja äidin viimeinen toive olisi päästä katsomaan kyseistä esitystä...

En voi ymmärtää sellaista asennetta, ettei lapsen takia ikinä pidä joutua "menettämään" mitään, ei edes muutaman tunnin konserttia. Ketäköhän nimittäin vanhemmat, jotka raahaavat sylilapsen Matteuspassiota "kuuntelemaan" mahtavat ajatella, lasta vai itseään? Jos ei halua tai voi jättää lastaan hoitoon, minusta konsertti pitäisi jättää väliin kokonaan. Jos äiti tai isä on sitä mieltä, ettei lasta voi jättää kenenkään hoitoon, koska hän ei viihdy tai kärsii siitä, kannattaisikohan miettiä omaa nenäänsä pidemmälle tilanteessa, jossa sekä lapsen viihtyminen (nauru tai ilakointi) että viihtymättömyys (itku tai marina) häiritsee kaikkia muita yleisössä ja mahdollisesti myös esiintyjiä?

Että varmasti tajuatte, miten militantti tiukkapipo olen, kerrottakoon vielä, että käräytin eilen poliisille kävelytiellä kännissä ajaneen autoilijan ja koin siitä sairaahkoa tyydytystä.

Lopetan marinani täältä tähän.