R:llä on tapana keksiä jatkuvasti uusia sanoja tai varsinkin lempinimiä asioille, ja lanseerata ne nopeasti jokapäiväiseen käyttöön. Kun hän sitten huomaa, että alan huomaamattani käyttää hänen keksimäänsä sanaa, hän ylpeänä mainitsee, että niin, tuonkin sanan olet oppinut minulta... Tästä johtuen minua joskus pikkuisen tuppaa ärsyttämään, kun huomaan vahingossa sujuvasti käyttäväni jotain R:n kehittämää termiä.
Viime viikolla kehittyi termi pusis. Se ei ole uudissana vaan lyhenne sanasta pusupalkka. Siis se, kun suostut tekemään jotain, mitä toinen pyytää, mutta vain pusupalkalla, nykytermein tietenkin pusiksella.
Eilen kaupungilla hermostuin siihen, ettei R:llä ole sekunninkaan kärsivällisyyttä jäädä katselemaan vaikkapa torilla mitään, mistä minä olen kiinnostunut. Heti alkaa valitus: eihän me tuollaista tarvita, et kai sä nyt tota aio ostaa, miks säs sitä katot? Hei, mennään nyt! Minun sen sijaan pitäisi jaksaa kiinnostua hänen ostoksistaan (ja mikä ärsyttävintä, yleensä jaksankin! Varsinkin kun hän ylipäätään ostaa mitään vain noin kerran vuodessa) ja laukata pää kolmantena jalkana sivuilleni vilkuilematta suorinta tietä paikasta A paikkaan B. Kun vähän aikaa osoitin mieltäni (=olin puhumatta hetken :-)), R tajusi, että olen vihainen ja pysähtyi kesken kiitolaukan eteeni kuin seinään huulet törröllään ja kuiskasi : pusiksella välit kuntoon!
Ärsyttää, kun hellyn niin nopeasti!
P.S. Osaan sitä minäkin: tänään se riivatun pensasalue puutarhasta vihdoin kaivettiin erään aviomieheni toimesta ylös ja tilalle istutettiin ruohoa ja apilaa -pusiksella tietenkin! :-D
Edit 23.5. Huvinpäiten googlasin pusiksen ja Vilnasta löytyi hotel Pusis!! Ensteks ajateltiin, että jee, mennään sinne romanttiselle lomalle joskus, mutta sitten kävi ilmi, että se onkin joku entinen opiskelija-asuntola, eikä se ollut saanut asiakkailta kovin mairittelevaa palautetta... :-(
sunnuntai, 20. toukokuu 2007