Kolmen kärki

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:

1. Olin valmistunut paria vuotta aikaisemmin ja opetin kolmessa yliopiston yksikössä sekä työväenopistossa ranskaa vain hitusen alle 40 tuntia viikossa
2. Vuosien yrittämisen ja pettymysten jälkeen olimme silloisen mieheni kanssa jo lähes luopuneet toivosta saada lapsi.
3. Yhdeksän vuotta kestänyt liittomme päättyi aloitteestani myrskyisähkösti eroon. En muista keväästä -97 melkein mitään muuta kuin sen, että olin aina töissä ja että yritin väkisin syödä jotain ja saada nukuttua edes muutaman tunnin vuorokaudessa, koska huomasin, etten muuten pysy pystyssä. (Kuinka kieroutunutta on muistella tuota aikaa ja tajuta ajattelevansa, että silloin olin sentään laiha?)

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:

1. Monen vuoden yksinolon ja/tai ihmissuhdesekoilun jälkeen olin kesällä 2001 tavannut sattumalta miehen, joka jo ensitapaamisella lumosi minut totaalisesti. Muutaman viikon "seurustelun" jälkeen mies muutti luokseni toiselta puolen Suomea. Noin puolen vuoden päästä, keväällä 2002 aloimme aktiivisesti yrittää perheenlisäystä, minkä osasin jo odottaa olevan keskimääräistä vaikeampaa.
2. Sain vakituisen viran yliopistolta, mikä sinetöi asettumisemme paikkakunnalle, jonne emme kumpikaan olleet  koskaan kuvitelleet jäävämme. Iloa varjosti se tosiasia, että homeen takia oireilin pahasti työtiloissani, joskin tuolloin vielä uskoin, että työnantaja tekee asian korjaamiseksi jotain.
3. Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni yksityisen lääkärin palveluja: leikkautin molemmat silmäni (lainarahalla, mutta olipahan se vakituinen työpaikka, jonka palkalla maksella lainaa!).

Kolme vuotta sitten, vuonna 2004:

1. Meille oli tehty 5 tuloksetonta hedelmällisyyshoitoa (IVF/ICSI), suurimmaksi osaksi lainarahalla. Yritimme silti jaksaa uskoa, että joskus onnistuisimme ja jatkoimme hoitoja.
2. Oireilin entistäkin pahemmin työtiloissani siitä huolimatta, että muutin toiseen työhuoneeseen. (Nyt jälkeenpäin ajatellen tuntuu absurdilta, että koskaan saatoin kuvitella huoneen vaihtamisen läpihomeisessa ja saastuneessa rakennuksessa muuttavan tilannetta mitenkään...)
3. Jatkuva v***tus lapsettomuushoitojen nielemistä henkisistä voimavaroista ja rahasta rassasi sekä monia ihmissuhteita että parisuhdetta.

Vuosi sitten, vuonna 2006:

1. Olimme läpikäyneet adoptioneuvonnan, juhlineet ensimmäistä hääpäiväämme ja saaneet juuri adoptioluvan. Olin kirjoittanut (ensin vain lapsettomuusaiheista) blogiani noin vuoden.
2. Reissasimme aika  kauas siitä ilosta, että oletimme kesän 2006 olevan viimeinen lapseton kesämme.
3. Pääsin vihdoin (toivottavasti lopullisesti) pois homerakennuksesta. Samalla menetin kaikki muussa kuin numeerisessa muodossa olevat työvälineeni: kaikki kirjallisuus, kasetit, levyt, mapit, paperit ja huonekalut ovat peruuttamattomsati saastuneita. Aloitin siis todellakin puhtaalta pöydältä - tai siis ilman pöytää.:-)

Tähän asti tänä vuonna:

1. Ostimme olosuhteiden pakosta ja pienen mutkittelun kautta asunnon, josta onkin tullut meille rakas koti.
2. Matkustin ensimmäistä kertaa Intiaan.
3. Kiinan adoptiojonot ovat pidentyneet eksponentiaalisesti... valitettavasti tämä pidentyminen muistuttaa tällä hetkellä kasvihuoneilmiötä, tilanne vain pahenee koko ajan.

Eilen:

1. Jouduin työssä tilanteeseen, jossa täysin epäkorrektisti käyttäytyvä kollega hyökkäsi minua vastaan henkilökohtaisesti (syyttä, onneksi) tehden samalla itsestään (syystä, onneksi) naurunalaisen.
2. Opetin em tapauksen jälkeen hermostuneessa mielentilassa 6 tuntia, jotka olisivat voineet mennä paremminkin.
3. Tulin tosi myöhään ja tosi väsyneenä töistä kotiin, mutta valvoin silti kamalan pitkään (taas).

Tänään:

1. Olin aamulla kampaajalla, jossa sain kaupan päälle kahvia, kulmakarvojen siistinnän ja värin sekä ihanan päähieronnan, ah mitä luksusta!
2. Kävin kuntosalilla keppijumpassa ja tunsin, kuinka ihanasti se vetreytti selkää ja niskaa.
3. Eräs kollega tuli erikseen kertomaan pöyristyksestään eilisen kollegan käytöksen johdosta ja irtisanoutui täysin tyypin toimista, mikä lämmitti mieltä.


Huomenna:

1. Herään toivottavasti pirteämpänä kuin tänään ja jaksan lähteä töihin aikaisin.
2. Siivoan. Ehkä.
3. Saan toivoakseni tehtyä tehokkaasti töitä, koska työviikko on jälleen matkan takia päivää lyhyempi kuin normaalisti ja joudun siksi muuten ilta(yö)töihin.

Ensi vuonna: (tämä on toivelista)

1. Saamme itseämme niskasta ja kukkaronnyöreistä kiinni ja remontoimme katot ja lattiat. Tai edes katot...
2. R saa töitä ja saamme säästettyä rahaa vanhempainvapaatani varten.
3. Se isoin toive, joka tosin toteutuu vain jos tapahtuu ihme: lapsemme tulee vihdoin kotiin.