Olen viime päivät ihmetellyt, miten on mahdollista, että kampusalueella kävelee vain raskaana olevia naisia tai naisia lastenvaunujen kanssa. Kaikki tietenkin nuoria ja kauniita kaupan päälle.

Minä istun työhuoneessa, korjaan tenttejä ja kuuntelen zebramixejä. (kiitos vinkistä edelleen Maurelitalle!)

Opiskelijoiden tuotoksillehan ei saa nauraa enkä yleensä naurakaan (joskus tosin itken). Äsken kun eräs opiskelija kuitenkin kertoi Ranskan vallankumouksen syyksi jatkuvat sodat ja sen, että talonpojat ja muut köyhät joutuivat maksamaan mansikat, niin myönnän, että sain hepulin. (les frais = kulut, les fraises = mansikat). Tottahan se on, että sota maksaa mansikoita! Tilanne tietenkin paheni entisestään, kun mansikat yhtäkkiä kasvoivat arvaamattoman suuriksi...

Samantapaisen hepulin sain taannoin, kun opiskelija selitti sanaa sirukortti (carte puce): une carte électronique sur laquelle on peut charger et recharger des francs et des sentiments: eli sähköinen kortti, johon voi ladata frangeja ja tunteita (centimes = senttejä, sentiments =  tunteita). Ihana ajatus tässä kylmässä, laskelmoivassa maailmassamme!

Anteeksi niille, joille vitsit eivät aukea, tiedän, että kielivitsit selitettyinä ovat yhtä hyviä kun murrepakinat kirjakielellä!