1)      himistä : viettää iltaa kirkonkylällä. Tämä on teinitermi: kun lähdettiin ajamaan (jos oli auto tai voi istua kaverin autossa) korttelin ympäri tai seisoskelemaan (jos ei ollut autoa) osuuskaupan parkkipaikalla (mahdollisesti käet :) taskussa), meillä päin lähdettiin himisemään. Tätä sanaa en ihan varmasti ole keksinyt itse, koska en itse edes harrastanut alaa, ja toisekseen kaikki käyttivät sitä.

2)      noheva : tätä on tosi vaikea kääntää yleiskielelle! Silloin kun merkitys on myönteinen, noheva on mahdottoman viksu, kekseliäs tai nokkela. Kielteisessä merkityksessä noheva taas on tavallista hölmöä hölmömpi, varsinainen torspo, joka luulee osaavansa vaikkei tajua asiasta mitään. Tätäkään en ole keksinyt itse, kuten eilinen kommentointi todistaa.

3)      kikkerikii : utelias. Esimerkki: Joulun alla ei saa olla kikkerikii.

4)      tiitterä : terve, vetreä, virkeä. Tätä käytetään varsinkin silloin, kun joku vaikkapa vastikään sairastanut henkilö on taas virkeämpi, siis tiitteröitynyt. Tämän sanan levinneisyyden rajat tulivat vastaan opiskeluaikoina, kun kerran kommentoin syöpäsairaan proffan olemusta tiitteröityneeksi: opiskelutoverini luulivat, että hän oli sairastunut pahemmin.

5)      sepittää ja    popittaa ovat synonyymejä. Molemmat tarkoittavat korjaamista, virittämistä tai hienosäätöä. Autoja, mopoja ynnä muita sepitetään tai popitetaan (Sanapuoli ei siis ollut kaukana totuudesta arvaillessaan tähän liittyvän korttelin ympäri ajamista: popitetulla autolla ne kuitenkin ajaa!), isäni käy popituttamassa kuulolaitettaankin keskussairaalassa saakka.

7)      ryönä : roju, likainen roina, roska, usein liejumainen tai kostea. Meidän koulun takana meni ryönäoja, johon veljeni kerran putosi uusi villapaita päällä (hypimme luonnollisesti kilpaa ojan yli, koska se oli ehdottomasti kiellettyä), haju ei lähtenyt edes pesussa!

8)      iletä : kommenttilodjuni löysi tähän aivan oikean vastauksen: se, mitä te täällä lännessä ja etelässäkin kai sanotte kehtaamiseksi (joka puolestaan siis idässä tarkoittaa jaksamista, viitsimistä), on meillä idässä ilkeämistä. Siis sitä, ettei voi tehdä jotain, kun ilettää!

9)      kehtuuttaa liittyy edelliseen, eli kehtaamisen itäsuomalaiseen merkitykseen. Kun ei millään viitsisi tehdä mitään, mikään ei huvita, ei kerta kaikkiaan nappaa, silloin voit todeta, että tekisihä mie van kun kehtuuttaa!

10)  söpöstellii tarkoittaa seksuaalisen vähemmistön (varsinkin miespuolista) edustajaa. Siis mies joka pitää miehistä ja on usein olemukseltaan hieman tai jopa korostetun naisellinen, itäsuomen vastine homostylistille siis!

Eilen vielä tuli illalla listalle jatkoa, kun jouduin selittämään R:lle, mikä on lutru (löysä, veltto: kuvasin sanalla hänen "kouluttamaansa" tyynyä). Olen joutunut selittämään myös sanaa lusu useammankin kerran eri yleisölle. Lusuhan on vaikka korttipelissä (jossa tätä sanaa tulee useimmiten käytettyä) huono kortti, jalaton kuninkaallinen tai muuten etenkehtanen kortti.

Tajusin muuten eilen illalla, että olen nyt asunut täsmälleen puolet elämästäni Pohjois-Karjalan ulkopuolella, eli olen kai sitten enää juuri ja juuri (?) itäsuomalainen. Laulava ja hyväntuulinen itämurre saa minulle silti helposti kyyneleet silmiin, ja helposti itsekin käytän tunteelliseksi heittäytyessäni enemmän murretta. Jotenkin juuri sillä murteella asiat sanotaan just niin kuin ne on,  justiisa kohilleen. Siitä huolimatta, etten itse yleensä puhu Pohjois-Karjalaa muuten kun silloin, kun joku toinenkin puhuu sitä (en pysty! Vaihdan heti kieltä kuin kameleontti, kun joku puhuu eri tavalla), saan täällä lännessä jatkuvasti vastailla mistä päin olen kotoisin.

Tykkään kyllä näistä länsimurteistakin, ja siksi harmittaa asua niin kaupungissa, että kunnon murretta ei joka päivä kuule. Kun olin juuri muuttanut tänne ja riitelin puumyyjän kanssa puun laadusta (yritti myydä sekapuuna männynrankaa ja leppäkeppejä, luuli varmaan, ettei tyttöparka tajua eroa), hänen loppukommenttinsa oli, että mistäs päin sää olet kun tolla laalla pluutaat? En tajunnut, mitä pluutaaminen on (tinkimistä, kysyin myöhemmin naapurilta), joten olin arvokkaasti (kerrankin) hiljaa ja sain kuin sainkin puut vaatimaani hintaan. Toinen hauska sana on kökällä tekeminen, sekin oli pakko aikoinaan kysyä kun en tajunnut ollenkaan, onko se joku vehje vai mikä (tehdä kökällä=talkoilla). Sen sijaan siitä talkookulttuurista en tykkää, ettei täällä koskaan kutsuta talkoisiin etukäteen: meidän taloyhtiön talkoot huomaa siitä, että kaikki muut kantaa saunapuita tai haravoi pihalla hiljaa ja vilkuilee syyttävästi meidän ikkunoihin!

Kiitos monista kommenteista! Valitettavasti kommenttispämmin takia osa kommenteista tulee moderoinnin kautta eivätkä siksi näy heti… en oikeastaan itse vielä tajua, miksi osa pitää moderoida, osa ei. Eilisistä kommenteista jäin muuten ihmettelemään ammoa ja kaipaamista… valaisevia kommentteja, kiitos!