Kirjoitin äsken piiiitkän sepustuksen ristiriitaisista tunteistani, huonosta omastatunnosta, tukemisen ja tuetuksi tulemisen vaikeudesta ja niin edelleen. Sitten luin kahvitauolla paikallislehteä, jossa on nykyään niin suosittu tekstaripalsta. Voin vain ihailla sitä tunteen paloa, ajatusten tiivistämisen taitoa ja uskoa siihen, että juuri oikea henkilö tai kohderyhmä lukee viestisi ja tietää, mistä puhut. Alla muutama tyyppiesimerkki (kaikkia en tosin muista enää sanatarkasti):

Kansanedustajat, tähänkö on tultu? Vanhuksia ei enää edes ruokita! Menkää itseenne!

Mopopojat, kyllä se ääni rassaa kun tulee ikkunoitten läpi yölläkin. Äänenvaimentimia on olemassa, ottakaa toiset huomioon.

Kaupunki on täynnä likakasoja. Vastaava virkamies, jalkaudu kadulle!

Älä enää ilmesty työpaikalleni, sinä tyhmä ääliö!

(Tästä lähtien aina, kun joku ei ole samaa mieltä kanssani, sanon hiljaa mielessäni "tyhmä ääliö" ja jatkan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.)

Sinä lipevä mies ******ssa eilen, tiedän kyllä pelisi. Älä yritä enää. Ällötät.

Mikseivät myyjät nykyään hymyile, vaikka jopa asiakas hymyilee heille? Torilla pitäisi myyjien myös osata suomea. T. Vanhanaikainenko?


Pitkän bloggauksen sijaan voisinkin siis tiivistää tunteeni tänään trendikkääseen textarimuotoon:


Naiset, mitä jos kaikki kakrunne kuolis? Miettikää! Ei se kaikille oo yhtä helppoo. Ja onko pakko pukea se pallomaha neonväreihin? T. Kusipää itsekin


P.S. Onneksi kokemukseni on se, että kun syntyneen lapsen lopulta tapaa, se lakkaa edustamasta abstraktia onnea ja sitä meiltä puuttuvaa asiaa, eikä sitä myöten enää kirpaise samalla tavalla. Se raskaana olevissa naisissakin saa niin kateelliseksi: he odottavat niin suunnattoman konkreettisesti sitä samaa onnea, jota olen itse jo kohta kaksikymmentä vuotta toivonut toivomasta päästyäni. Nyt tietenkin joku voi kommentoida, että odotattehan tekin lasta... niin odotammekin, mutta odotuksellamme ei ole minkäänlaisia konkreettisia kehyksiä, emme koskaan voi varmuudella sanoa, että nyt olemme puolivälissä tai että kohta tämä loppuu. Päinvastoin, odotuksemme loppuminen tuntuu siirtyvän joka päivä kauemmas.