En enää ihmettele, miksi remontoivista pareista ja riitelystä on liikkeellä niin paljon juttuja. En enää myöskään suhtaudu totaalisen halveksivasti parisuhdeoppaiden miehet on Marsista ja naiset Venuksesta -tyyppisiin kategorisointeihin.

Taustaa:
Meidän suhteessamme "perinteiset" mies- ja naisroolit menevät komeasti ristiin. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, R on huomattavasti minua siistimpi, tai siis sietää sotkua huomattavasti minua huonommin. Enää hän ei onneksi tiskaa jokaista astiaa heti käytön jälkeen.. Ennen puhdistus todella tapahtui HETI: kahvipöydästä noustessa kuppi vilahti saman tien tiskisoikkoon, myös vieraiden edestä hävisivät asiat samalla hetkellä, kun viimeinen pullanmuru syötiin, aamupalapöydästä katosi juustohöylä muutaman viipaleen jälkeen tiskiin, ja jos R joi vaikkapa mehua vielä illalla, yksinäinen lasi ei koskaan jäänyt aamuun saakka tiskaamatta. Jos pelasimme porukalla korttia ja söimme hiukopalaa yöllä, R jäi aina lopuksi tiskaamaan, vaikka kello olisi ollut viisi aamulla; ajatus siitä, että aamulla ensimmäisenä edessä on likaisia astioita, vaikka vain yksikin, ahdisti liikaa. Ällöttävimpiä, onneksi jo edesmenneitä tapoja R:llä oli tiskata jo ennen ruokaa ruuan laiton aikana mahdollisesti likaantuneet astiat ja jättää sen jälkeen valmis tiskivesi odottamaan! Ihan kuin yhteinen ateria olisi vain tiskin odotusaikaa.

Myös seuraihmisenä olemme erilaisia, joskaan en usko, että näissä asioissa yleensäkään pätevät mitkään sukupuolierot. Joka tapauksessa, jos jompikumpi meistä ylipäätään joskus käy poikien tai tyttöjen kanssa kapakassa, se olen minä, ja jos jollain menee myöhään viinin ja hyvän seuran kanssa, se olen minä, ja jos jollain (pois se meistä!) on joskus krapula, sekin olen todennäköisesti minä. Jos joku jättää vaatteita ja muita tavaroita lojumaan, ripustelee laukkuja ja takkeja tuolinkarmeille ja lukee kolmea kirjaa yhtä aikaa, sekin olen minä. Ja jos joku naputtaa siivoamisesta, roskien viemisestä tai rahasta, se on R.

Nykytilanne:
Pääsimme tiistaina vihdoin ja viimein uuteen, omaan kotiimme. Samalla tuntuu, että lakkasimme ymmärtämästä toisiamme. Tänään tajusin, mistä on kyse. Taustatietona kerrottakoon, että olemme rahapulan takia päättäneet tehdä ensin "vain" vessa- ja kylppäriremontin ja jättää tapetit, keittiön kaapit ym sellaisikseen, niin kamalia kun ne ovatkin.

Esimerkkejä:

Dialogi I
Minä: Voi vitsi nää makuuhuoneen tapetit on kyllä oksettavat!
R: Älä nyt alota, ei meillä oo kertakaikkiaan rahaa ruveta nyt tapetoimaan, tähän kylppäriremppaan menee kaikki meidän rahat! Vai haluutsa että mä yritän vielä lainata meidän äidiltä, se ei kyllä haluu, se vetää aina herneet kun se on niin tarkka rahoistaan! Tai sit pitää jättää ne kaakelit pois vessasta ja siitä tulee aivan kamala, sitäkö sä haluut?
Minä: ????!!! Mistä sä puhut? Miten niin jättää kaakelit pois? Siis mähän vaan kommentoin näitä tapetteja!

Dialogi II
Minä: Tähän ois muuten ihana laittaa joku huoneenjakaja, joku kirjahylly vaikka, sellanen matala, kun tää on niin iso huone.
R: Älä nyt herran jestas ammu tätä huonetta täyteen tavaraa! (huom! keskustelu käydään tyhjässä asunnossa)  Mä halua että tästä tulee mitään esterataa, et osta koko olkkaria täyteen jotain uusia mööpeleitä, mä en ainakaan rupee raahaamaan niitä tänne, se on sitten taas niin hankalaa kun pitää lainata autoa eikä kukaan nykyisin halua lainata autoa kun ne kaskot on niin kalliita, sit pitää vuokrata paku ja se kuule maksaa! Millä sä sen hyllyn meinasit maksaa?
Minä: ???!!!! Täh? mikä paku? minkä hyllyn? enhän mä....? Kattelin vaan tätä huonetta että mitenkähän tän laittais sit joskus...??!

Luin joskus jostain parisuhdeoppaasta, että miehellä on "miehinen" tarve ratkaista ongelmia kaikissa tilanteissa, kun taas nainen jakaa tunteita. Yleensä ottaen en usko minkään tällaisen teorian yleistettävyyteen, mutta nyt tuntuu, että läheltä liippaa. Aivan kuin R olisi yhtäkkiä lukenut jostain, että jos nainen sanoo jotain, hän tarkoittaa jotain muuta, tai vielä todennäköisemmin haluaa jotain aivan muuta.

Remonttityömaalla R:stä on kaivautunut, suorastaan pursunut esiin käytännön ongelmia liukuhihnalla ratkaiseva mies, joka (ilmeisesti?) kokee suuria paineita selvitä humanistina yhtäkkiä eteen tulleesta remontista. Tämän lieveilmiönä on se, ettei hän pysty enää lainkaan käsittelemään mitään ei-konkreettista haaveilua, unelmointia tai hypoteettista ajattelua. Liioittelen vain vähän, jos sanon, että kun mietin, mihin keittiön seinähyllyt laitetaan, ja osoitan tiettyä seinää mutisten että oiskohan ne tossa hyvät, ja käännän hetkeksi selkäni, R on jo ruuvaamassa niitä siihen ja jos ihmettelen että mitä sä teet niin vastaus on että sähän sanoit että ne laitetaan tähän! Alta pois!

Tänään keksin ratkaisun, joka auttoi ainakin yhdessä asiassa. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt kylpyhuoneen kalusteiden paikkoja, ja pohtinut niitä ääneen R:lle, joka koko ajan hermostuu että täh, etkös sä just äsken sanonu, että... eikä millään kestä sitä, että mietin montaa vaihtoehtoa yhtä aikaa. Keksin ottaa entisen asukkaan kaappiin jättämät tapettirullat hyötykäyttöön (sen lisäksi, että teippasin niistä lattiaan kulkureitit, että sisälle voi mennä kengät jalassa ilman, että lattioista tulee kuravelliä): leikkasin niistä oikean kokoisen ammeen, pesualtaan, pesukoneen ja kaapin, kaksiulotteisina siis. Sen jälkeen talutin R:n toistaiseksi tyhjään kylppäriin ja näytin eri vaihtoehtoja. Jopa meni jakeluun! Itsellenikin kyllä selveni aika tavalla mittasuhteet ynnä muut, mutta R:lle tämä oli aivan ratkaisevaa, enää ei haitannut, vaikka kamppeitten paikkoja vaihdettiin nopeasssa tahdissa.

Illalla puhuimme tästä jo avoimesti naureskellen, ja R diagnosoi, että jos hänellä on putkiaivot niin minulla on sitten tippaleipäaivot: miljoona eri suuntaan menevää ideaa, joista ei enää kukaan ota selvää, että mistä aloitettiin ja mihin ollaan menossa. Minusta taas R:n aivojen on pakko olla tehty koiranputkesta, sen verran hatarat seinämät niissä on.

Loppukevennys: kuvareportaasi ensi retkestä uuteen kotiin. Tuttava lupasi tulla autolla, että saadaan vietyä vähän tavaroita remonttimiehiä varten, muttei tullutkaan, joten päädyimme ekologiseen pulkkamuuttoon:

371010.jpg

Harmi, etten saanut toisesta pulkasta kuvaa, siinä oli pyramidissa ainakin 4 laatikkoa! Ja vielä ensi kodin ensi eväät:

371009.jpg