Äsken olin syntymäpäivälahjashoppailemassa kauas Suomesta muuttaneelle läheiselle. Toivomuslistan mukaan hankin runsaasti salmiakkia, hedelmäkarkkeja, hapankorppuja, africaféta (pikakahvia) ja juustohöylän. Bonukseksi nappasin ohi mennessäni Yömuumi-tyynyliinan, jossa muumipeikko katsoo hellästi nukkuvaa muumimammaa (kiitos Pullalle tarkennuksesta, ks. kommenttiloota!). Kassalla myyjä (keski-ikäinen nainen) totesi, että tyynyliina on hänestä ihana ja herkkä, jolloin kerroin sen matkustavan kauas maailmalle lievittämään koti-ikävää, jolloin näin sieluni silmillä lahjan saajan käpertyvän äiti- ja koti-ikävän kourissa tyynylle, jolloin silmäni kostuivat ja ääni värähti, jolloin myyjän silmät kostuivat ymmärtävästi hänen toivottaessaan ääni sortuen mukavaa loppuiltaa... poistuessamme kassalta R ihmetteli, mitä meille oikein tapahtui. Mitäs meille, satuimme vain sekunnin murto-osassa kohtaamaan tunnetasolla.

MUUMI tyynyliina, Yömuumi

Aikaisemmin tänään meillä kävi muuan juuri lukion päättänyt nuorimies, joka tuntuu olevan innostunut kaikista asioista ja on hämmästyttävän lahjakas monella alalla. Heti sen perään, kun oli selittänyt alkavista tekniikan alan opinnoistaan, latinanopiskelusta ja haaveistaan opiskella muinaisegyptiä hän hämmästytti meidät selittämällä perunanviljelyn saloja ja kertomalla, kuinka niin harva nykyisin sienestää tunteella, mökkinaapuritkin kuulemma tyytyvät lähtemään suoraan kanttarellipaikalle ja jättävät muut sienet kylmästi huomiotta. Niisk! Tästä nuorukaisesta on muuten tulossa insinööri, ehkä ihmiskunnalla on sittenkin toivoa?

Niin, ja suurista tunteista puheen ollen: kerran kun R oli useamman kuukauden työkomennuksella toisella paikkakunnalla, hänelle tuli niin kova ikävä minua, että hän meni tavaratalon astiaosastolle!!! Jos joskus olen vihainen hänelle, tämän ajatteleminen saa minut heltymään.


(kuva: Finlayson)