Pari kuukautta taaksepäin hehkutin uutta omaa kotiamme. Tänään olemme suruksemme purkaneet mainitun asuntokaupan: kosteusvaurio oli odotettua suurempi (onko ne aina? jos olette kohdanneet odotettua pienemmän kosteus/homevaurion, pliis kertokaa!) eikä
sen paremmin asunnon myyjä kun taloyhtiökään halunnut ottaa asiasta
kunnolla vastuuta. Kumpikaan ei halua maksaa mistään mitään eikä
varsinkaan teettää mitään kenelläkään asiasta mitään tietävällä.
Taloyhtiö kiistää vastuunsa kokonaan* ja myyjä haluaa korjauttaa vian
vävypojallaan, joka on taksikuski... Poistumme siis takavasemmalle,
siitäkin huolimatta, että naapurin emäntä vakuutteli viime viikolla
itkua vääntäen että olemme niiiiiin ihania naapureita ja voi että kun
olis niiiiiiiin ihanaa jos voitais jäädä ja kaikki talossa on kuulemma
samaa mieltä.
Pari
viime päivää olemme taas laukanneet kaupungin kolkasta toiseen uutta
onnea etsien. Eilen tärppäsi. R soitti kesken päivän töihin että tuu
kattoon tätä yhtä kämppää, ja minähän juoksin. Puutalo-osake, melkein
75 neliötä, isot huoneet (varsinkin ihanan iso keittiö, jipii!), remontin tarvetta varsinaisesti vain kylpyhuoneessa. Halpa. Teimme tarjouksen heti ja myyjä suostui yön yli mietittyään (olimme ilmeisesti pyörineet samaa tahtia koko yön).
Nyt
sielläkin pitää tietenkin tehdä kosteusmittaukset. Pitäkää nyt rakkaat
ihmiset sormianne, varpaitanne ja muitakin raajojanne lonkkia myöten
ristissä, ettei tuolla ole mitään kosteus- tai homeongelmaa!!
*)
Älkää edes alkako kertoa minulle asunto-osakeyhtiölain pykälästä 78,
tunnemme kyllä lainsäädännön ja käytännöt, tässä tapauksessa
taloyhtiössä on lainkin mukaan mahdollisuus toimia näin.
Edit: se piti vielä lisätä, että pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon
todennäköisesti vasta helmikuun lopussa, mikä on sikäli
ratkiriemukasta, että satun tuolloin olemaan kaksi viikkoa maapallon
toisella puolella hyvin ansaitsemallani salalomalla... joten jos hyvin
käy, R saa muuttaa kimpsumme sinne yksin! :)
(häntä tämä ei kyllä juuri naurattanut)
keskiviikko, 13. joulukuu 2006