Pari kuukautta taaksepäin hehkutin uutta omaa kotiamme. Tänään olemme suruksemme purkaneet mainitun asuntokaupan: kosteusvaurio oli odotettua suurempi (onko ne aina? jos olette kohdanneet odotettua pienemmän kosteus/homevaurion, pliis kertokaa!) eikä sen paremmin asunnon myyjä kun taloyhtiökään halunnut ottaa asiasta kunnolla vastuuta. Kumpikaan ei halua maksaa mistään mitään eikä varsinkaan teettää mitään kenelläkään asiasta mitään tietävällä. Taloyhtiö kiistää vastuunsa kokonaan* ja myyjä haluaa korjauttaa vian vävypojallaan, joka on taksikuski... Poistumme siis takavasemmalle, siitäkin huolimatta, että naapurin emäntä vakuutteli viime viikolla itkua vääntäen että olemme niiiiiin ihania naapureita ja voi että kun olis niiiiiiiin ihanaa jos voitais jäädä ja kaikki talossa on kuulemma samaa mieltä.

Pari viime päivää olemme taas laukanneet kaupungin kolkasta toiseen uutta onnea etsien. Eilen tärppäsi. R soitti kesken päivän töihin että tuu kattoon tätä yhtä kämppää, ja minähän juoksin. Puutalo-osake, melkein 75 neliötä, isot huoneet (varsinkin ihanan iso keittiö, jipii!), remontin tarvetta varsinaisesti vain kylpyhuoneessa. Halpa. Teimme tarjouksen heti ja myyjä suostui yön yli mietittyään (olimme ilmeisesti pyörineet samaa tahtia koko yön).

Nyt sielläkin pitää tietenkin tehdä kosteusmittaukset. Pitäkää nyt rakkaat ihmiset sormianne, varpaitanne ja muitakin raajojanne lonkkia myöten ristissä, ettei tuolla ole mitään kosteus- tai homeongelmaa!!

*) Älkää edes alkako kertoa minulle asunto-osakeyhtiölain pykälästä 78, tunnemme kyllä lainsäädännön ja käytännöt, tässä tapauksessa taloyhtiössä on lainkin mukaan mahdollisuus toimia näin.

Edit: se piti vielä lisätä, että pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon todennäköisesti vasta helmikuun lopussa, mikä on sikäli ratkiriemukasta, että satun tuolloin olemaan kaksi viikkoa maapallon toisella puolella hyvin ansaitsemallani salalomalla... joten jos hyvin käy, R saa muuttaa kimpsumme sinne yksin! :)
(häntä tämä ei kyllä juuri naurattanut)