Vaikka kulkisin silmät ummessa, sisäinen ranskanopettaja minussa huomaa aika ajoin julkisilla paikoilla julisteissa, otsikoissa ja tuotteissa väärin kirjoitettuja ranskankielisiä sanoja. Kotipaikkakuntani Ranskan konsulaatin (suomessa teetetyssä) valokyltissä ehti hetken lukea Répulique franaise, ennen kuin se äkkiä kiikutettiin takaisin tehtaalle. Paras näkemäni esimerkki on eräässä keskisuomalaisessa kaupungissa sijaitseva Pitseria Randevou, jonka tosin toivon olevan vitsi.

Kielen ammattilaisena törmään usein siihen, että kielitaitoa pidetään itsestäänselvyytenä. Miksi englantia tai suomea pitää erikseen opiskella, kaikkihan niitä osaa? (nolointa lyhyellä tulkin urallani on ollut tulkata suomalaisen johtajatason henkilön puhumaa 'englantia' englanniksi britille, joka luuli hänen puhuvan suomea...) Ranskaa taas pidetään yleisesti (ja perusteetta) vaikeana kielenä. Jos siis jo ennakko-oletus on, että ranskan oikeinkirjoitus on vaikeaa, miksi sitä ei sitten tarkistuteta ammattilaisella? Se, millainen aksentti sanan päällä on tai missä järjestyksessä kirjaimet ovat, todella vaikuttaa sanan sisältöön ja ääntämiseen! Erikois- ja lisämerkit eivät ole koristeita, ne ovat olemassa, koska niitä tarvitaan. Ymmärrän kaikki sellaiset tapaukset, joissa ei ole kysymys tuotteesta tai julkisella paikalla olevasta tekstistä, mutta päinvastaisissa tapauksissa ärsyttää.

Jos esimerkiksi ruokalistassa lukee ménu francais, créme brûlé, cafè au lait, bonne appétit tai (tämä on yleisin ja siksi eniten näppylöitä aiheuttava) täytetty croisant, ulkoinen opettaja minussa ei voi vastustaa mahdollisuutta nipottaa asiasta tarjoilijalle. Vastaanotto on empiirisen tutkimukseni perusteella poikkeuksetta vihamielinen. Anteeksi vain, mutta näin se kyllä lukee meidän tilauslistassakin. Tän on kuule kirjottanu oikea ranskalainen! Näin meillä on aina toi kirjoitettu. Myös englanninkielisiä esimerkkejä riittää; näin viime keväänä Kappahlin alushousut, joissa lukee edessä Borned to be a star.

Mitä järkeä on antaa tuotteelle vieraskielinen nimi ja painattaa se isolla rahalla näkyvälle paikalle tarkistamatta, miten se kirjoitetaan? Miksi ravintolat haluavat välttämättä käyttää vieraskielisiä nimiä ruuistaan, jos eivät kuitenkaan osaa tai välitä kirjoittaa niitä oikein? Jos Voilà näyttää niin hienolta, että se pitää tunkea joka paikkaan, onko liikaa vaadittu tarkistaa aksentin suunta?? Ja miksi, oi miksi pitää loukkaantua jos joku paremmin asiaa tunteva taho korjaa kirjoitusasua, joka vaikkapa ravintolan liitutauluun olisi niin helppo korjata?

Mur.