Äiti tuli perjantai-iltana ja ehdimme suorittaa yhdessä tapettikatselmuksen hakemieni koepalojen avulla. Olimme kaikki asiasta harvinaisen yksimielisiä: halvinta! (joka olisi joka tapauksessa ollut oma suosikkini).

Lauantaina kävelimme aamulla reippaina reilut 10 km hakemaan tapettirullat, harjat, lastat, pakkelit ja liisterit. Aurinko paistoi ja oli mukava ilma ulkoilla varsinkin, kun tiesimme, että loppupäivä menee sisätöissä. Puolilta päivin muutama virpoja ilahdutti käynnillään ennen kuin iltapäivällä aloitimme tästä (lisää kuvia vanhasta makkarista löytyy täältä):

1412356.jpg

Sunnuntaina päätimme, että maalaamme myös vanhat listat, ne näyttäisivät kuitenkin niin ankeilta uuden tapetin ja uuden katon välissä.Vanhojen tapettikerrosten alta paljastunut kuitulevy (?) oli todella lommoista ja hakattu paikoilleen jättimäisillä nastoilla, joten pakkelia kului iso ämpärillinen, jollaisen onneksi jaksoimme lauantaina kantaa kotiin muutaman tuubin sijasta. Tapetit lähtivät muualta suhteellisen aika helposti, mutta viimeinen seinä jouduttiin nylkyttämään kolikonkokoisina paloina veden, liisterin, terävän lastan, rautaisten hermojen ja huumorin avulla. Päätimme myös repiä komeron ovista listat ja vanhat tapetit pois ja maalata ovet.

1412355.jpg

Loppujen tapettien repimiseen, listojen maalaamiseen ja seinien pakkelointiin meni koko sunnuntaipäivä. Maanantai-aamuna hioimme seinät, imuroimme ja luutusimme pölyt pois ja pääsimme itse asiaan:

1412357.jpg

Tapetointimestarina toimi äiti, minä autoin minkä ehdin. Valitsemamme raitatapetti oli paitsi halpaa, myös helppoa, kun kohdistuksia ei tarvittu, vaikkakin seinäpinnan sekä vaaka- että pystysuunnassa olevat huomattavat epätasaisuudet tekivät tapetoinnista välillä melko haasteellista.Tämä tapetti oli helpointa koskaan näkemääni: liisteri levitettiin suoraan seinään ja tapetti kuivana päälle, vettymisaikaa tai tapetointipöytää ei tarvittu lainkaan ja tapetin saattoi leikatakin suoraan seinällä.

Tiistaina jatkoimme viimeisen seinän verran, mitä ennen keksin maalata seinällä olevan vanhan pikkukomeron oven likaisen kellertäviksi muuttuneet listat. Siihen valkoinen listamaali sitten loppuikin, mutta koska maalarinvalkoista oli vielä, päätimme vetää itse oven sillä, pieni raidallisuushan vaan mätsää tapetin kanssa :-)! (Tässäkin ovessa oli aikaisemmin peilien kohdalla palaset sitä ihanaa kohotapettia)

1412361.jpg

Pitkän seinän komeroiden ovet osoittautuivatkin sitten astetta hankalammiksi. Listat oli kiinnitetty oveen liimalla, ja kun irroitin ne, liima repi mukaansa isoja osia maalipinnasta. Tapetti, jonka olin kuvitellut lähtevän ovista helposti, istuikin niissä kuin tauti, ja kulutettuani neljä tuntia yhden oven kimpussa totesimme, ettei niihin kannata uhrata niin paljon työtä. Koska ovia ei myöskään saanut irti (jolloin ne olisi voinut hioa tai vaikka höylätä pihalla), päätimme vain repiä pois päällimmäisen tapettikerroksen, puhdistaa maalipinnan, hioa pahimmat epätasaisuudet ja vetäistä oviin uudesta tapetista hieman entistä leveämmät suikaleet (jotka peittävät lohjenneen maalin). Pikkuisen ärsytti tällainen kompromissiratkaisu, mutta kun uusiin oviinkaan ei nyt ole varaa... ja ainakin uudistetut ovet ovat paljon kivemmat kuin entiset!

Kun urakan päätteeksi istuimme hyvin ansaituilla konjakkikahveilla uuden makuuhuoneen lattialla, sain kangaskauppiaalta tekstarin: verhokangas oli saapunut. Täydellinen ajoitus! Lähdimme saman tien hakemaan kangasta ja hankimme samalla reissulla verhotangot ja ikkunaan pimentävän, valkoisen rullaverhon.

1412365.jpg

Tässä verhojen väri näkyy (?) vähän paremmin: verhot peittävät siis aikaisemmin esittelemääni (sanomalehdillä tapetoitua) syvennystä, johon laitoimme lattiasta kattoon hyllyjä.

1412363.jpg

Nyt kun huoneessa ei vielä ole muita kalusteita kun vanha matka-arkku, se näyttää ihanan seesteiseltä... Onneksi huone on niin iso (18 neliötä), että rauhallisesta tunnelmasta jäänee jotakin näkyviin myös sitten, kun kannamme sängyn ja lipastot takaisin sisään.

1412359.jpg