[kertokaapa joku, näkyykö tässä kuvat? ja ticker? Omalla koneellani eivät näy. Kommentointi toiminee taas, kun otin sanatarkistuksen pois?]

[Édith alhaalla!]

Oikeustieteen opintoni Murphyn tiedekunnassa ottivat tänään aimo harppauksen eteenpäin:

1. Opin, että pesukoneen hajoamistodennäköisyys nousee paitsi 15 vuoden käyttöiän, viikonlopun ja iltamyöhän myötä, ennen kaikkea silloin, kun olet värjäämässä kangasta*. PRKL.

2. Opin, miksi liekittämistä ei kannata harrastaa liesituulettimen alla** (vaikka puolen metrin liekit kuulemma olivatkin hienon näköiset ja kokin (krhm) reaktionopeus hyvä :-))

3. Älysin vasta kaadettuani ihan hyvää viskiä pannulle, että #€%&%€#°! , jääkaapissahan olis ollu sitä garsén makusta maustettua rommia, jota sain kollegalta lahjaksi... se on nimittäin todella niin pahaa, ettei sitä voi juoda, toisin kuin viskiä.

Ettei teille tulisi väärää käsitystä ongelma-mangneettisuudestani, huomautan vielä, että olen kuitenkin tänään maalannut (maitokärryä), ommellut (mekon) ja laittanut ruokaa (ahvenfileitä sitruuna-basilikamarinadissa) hyvällä menestyksellä. Muista ei tullut otettua kuvia, mutta alla entinen pöytäliina, nykyinen kesämekko (jonka selässä on uniikki kahvitahra):



*) Onneksi meillä on kunnolla vesieristetty kylppäri ja kylpyamme, jossa värjäysjudeemin pystyi hoitamaan loppuun käsin (tai tarkemmin sanottuna jaloin).

**) Luin tietenkin ohjeita netistä vasta jälkikäteen, kun ihmettelin, että kylläpä se nyt leimahti...

EDIT: R pyysi mainitsemaan urhoollisen ritarin osuutensa pesukone-episodissa. No, näinhän se meni: olin värjäämässä kangasta koneessa, kun huomasin, että kone laskee vettä lattialle. Heti kohta kone sammui ja siirryin lievään paniikkiin. Behold! R karautti paikalle, suuteli minua rauhoittavasti poskelle, suoristi uljaan vartensa, röyhisti rintaansa, riuhtaisi vaatteet yltään (=vaihtoi viralliseen pesukoneenkorjaajan virka-asuun) ja sukelsi toimintaan. Tuota pikaa hän lähes yliluonnollisia humanistin pesukoneenkorjaajakykyjään hyväksi käyttäen sai selville , että sulake oli poksahtanut. R pompautti sulakkeen ja kone käynnistyi jälleen. Uhmakas kone ei kuitenkaan edelleenkään lingonnut loppuun vaan kolisi, huojui ja syöksi vettä sisuksistaan. Vaaraa uhmaten R istui villin orhin lailla poukkoilevan ja tempoilevan koneen päällä, kunnes se jälleen sammahti. Tällä kertaa masiina ei kuitenkaan suostunut käynnistymään sulakkeen pompautuksen jälkeenkään, jolloin R uskomatonta neuvokkuutta, hienotunteisuutta ja tilannetajua osoittaen paljasti minulle, että nyt olisi ehkä oikea aika ottaa yhteyttä pesukoneenkorjaajaan.

Miten ikinä pärjäisin ilman tuota urhoollista sankariani??!!