Ei tää maailma ihan läpimätä ole : lukekaa vaikka täältä! Olen seurannut blogin kirjoittajan adoptiomatkaa aivan alusta saakka ja elänyt monen monta kertaa tunteissa mukana todella voimakkaasti. Pakko myöntää, että itku pääsi - ja tällä kertaa ihan vaan onnesta ja myötäelämisestä.

Jostain syystä tämä antoi minulle hirmuisesti voimia ja sellaisen pienen, kutkuttavan tunteen, että ehkä meidänkin lapsihaaveemme joskus oikeasti toteutuu? :)