Aamulla heräsin vatsakramppeihin. Maito oli loppu, samoin juusto, leipä ja vissy, vaikka itse olin käynyt kaupassa viimeksi. Liukastuin matkalla töihin. Polveen sattui. Au.
Aamupäivällä kielistudiossa oli teknisiä ongelmia, jotka aiheuttivat paitsi sen, ettei osaa valmistelemistani tehtävistä voinut tehdä, lisäksi sen, että osa tehtävistä muuttui ärsyttävän epätarkoituksenmukaisiksi.
Lopullisesti raivon partaalle ajauduin, kun studioon lappoi jatkuvasti ulkopuolista väkeä kesken tunnin: luokka toimii myös tietokoneluokkana, jota opiskelijat voivat vapaasti käyttää, jos tilassa ei ole opetusta. Luokan ulkopuolella on liikennevalo, jonka laitetaan aina punaiselle, kun opetus on käynnissä, mutta ilmeisesti se on näkyvä ainoastaan minulle, koska sillä ei ole mitään vaikutusta, sekalaista väkeä lappaa sisään koko ajan siitä huolimatta. Oven välittömässä läheisyydessä on myös viikoittain vaihtuva lukujärjestys, josta näkee, milloin salissa on opetusta, mutta sitäkään ei ilmeisesti opiskelijan silmä erota, koskapa he aina näyttävät yhtä ällistyneiltä, kun luokan ovelle tulee vastaan opettaja, joka pysäyttää tulijan niille sijoilleen kivahtaen (höyry korvista pursuten) että täällä on luento menneillään! Em. syistä johtuen luokkaan on hiljan tuotu suurikokoinen, laminoitu kyltti, jossa kerrotaan, että luokassa on tunti kesken, ja joka on tarkoitus ripustaa luokan oven ulkopuolelle. Tänään en kuitenkaan löytänyt kylttiä luokasta, enkä voinut ripustaa sitä oveen.
Tunnin aikana sisään oli tunkenut jo sen verran monta ihmistä, jotka olivat kohdanneet ei-niin-tervetulleeksitoivottavan olemukseni, että ilmeisesti sana oli levinnyt, ja kun avasin oven tunnin päätteeksi, sen takana oli jono. Ensimmäisenä jonossa seisoi vahtimestari, joka hieman säikähtäneen näköisenä kysyi, onko opetus vielä kesken. Hieman kärkkäähkösti kirahdin "NO EI OLE ENÄÄ!" ja lisäsin ei-niin-herttaiseen sävyyn, että jos se kylttikin olis joskus jossain saatavilla niin sen huomaisi vielä helpommin, jos ei erota tuota punaista valoa tai osaa lukea lukujärjestystä. Hra mestari osoitti hieman hämmentyneenä ensin kelloa (jonka mukaan tunnin olisi pitänyt jo päättyä, niinkuin se siis tietysti olikin) ja sitten oven vieressä olevaa sivupöytää, jossa kyltti oli varsin selvästi näkyvillä, mutta josta en sitä toistaiseksi tuntemattomasta syystä ollut havainnut. Kimmastuneena tempaisin kyltin käteeni tarkoituksenani laittaa se "oikealle" paikalleen opettajanpöydän kulmalle, mutta unohdin laskea sen kädestäni, kun lähdin kannat kopisten kohti työhuonettani. Vasta, kun vastaantulijat alkoivat nauraa, tajusin käveleväni kohti viereistä rakennusta kädessäni suurikokoinen, laminoitu kyltti, jossa lukee "Varattu! Opetuskäytössä! Reserved! Teaching in progress!". Sain juuri ja juuri estettyä itsenäni huutamasta naama punaisena " mua EI NAURATA!"
Iltapäivän kokouksessa kävi ilmi, että työni ei tule ensi vuonnakaan helpottumaan, koska uutta virkaa, päätoimisuutta tai edes sivutoimisuutta ei ole rahaa toteuttaa.
Kun menin kahville, joku vei nokkani edestä viimeisen marsipaanitäytteisen laskiaispullan. Prkl.
Nyt taas krampittaa, johan tässä ehti monta tuntia elää lähes kivuitta.
Saako klo 19 mennä nukkumaan? Onhan kaikki huomenna toisin?
