Kävin aamulla toisessa adoptioneuvonnassa. Yksin, koska R on kuukauden työkeikalla eikä päässyt mukaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin, koska nyt tapaamme molemmat sosiaalityöntekijän kerran erikseen, ja saamme siten molemmat enemmän aikaa hänen kanssaan.

Tällä kertaa keskustelun aiheena oli oma perhetausta. Kun kerron lapsuuden perheestäni, saan aina osakseni ihmettelyä ja jopa kauhistelua, niin nytkin. Suurperhe, jossa on omien lisäksi monta ottolasta, kiinnostaa luonnollisesti erityisesti tässä tilanteessa, ja kun siihen lisätään kaikki muut perheessäni tapahtuneet käänteet ja seikkailut, sai täti kirjoitella vihkoonsa kynä sauhuten. Pari tuntia hurahti siivillä, kun minä puhuin ja hän kyseli. Läheskään kaikkea emme ehtineet käydä läpi, enkä totta puhuen haluakaan hänen tietävän aivan kaikkea.

Odotan vain, mitkä mahtavat olla kommentit, kun sosiaalitäti saa kullakseen R:n perhetaustan, olin nimittäin itsekin pitänyt omaa perhettäni erikoisena siihen saakka, kun kuulin hänen perheensä tarinan…

Olin yllättynyt siitä, että entisistä suhteista piti kertoa niin tarkasti, esimerkiksi aikaisemman avioeron syyt. Tulevatko nekin kotiselvitykseen? Ehdin muutama päivä sitten jo huolestua, etteivät eronneet kelpaa adoptiovanhemmiksi, kun luin (vuodelta -89 olevaa) kirjaa ulkomaisesta adoptiosta, ja siinä mainittiin, että varsinkin äidin aikaisempi avioero voi jopa olla este adoptiolle. Nyt sosiaalitäti kyllä sanoi, että aikaisempi avioero ei vaikuta asiaan, jos eron syy (?) on selkeä.

Lopuksi puhuimme eniten siitä, miten olemme käsitelleet lapsettomuuden surua, ja siinä keskustelu sujui aika pitkälti samaan tapaan kun täällä blogissanikin. Täti tuntui ymmärtävän hyvin ja oli kanssani samaa mieltä siitä, että voimme (ja meidän pitää) surra lapsettomuutta ja haluta adoptoida yhtä aikaa. Hän kirjoitti kiivaasti ylös, kun kerroin terapiasta, jossa olemme käyneet, ja sekin tuntui olevan vain hyvä asia. Kyselin myös jatkosta, ja  kävi ilmi, että sen jälkeen kun R on käynyt  parin viikon päästä yksin neuvonnassa, meillä on enää  kaksi tapaamista, kotikäynti ja yksi yhteisvisiitti helmikuussa.

Jäin ihmettelemään, missä ovat esseet, joita olen kuullut muiden joutuneen kirjoittamaan? Me olemme täyttäneet vain yhden lomakkeen (jossa kysyttiin mm. syitä lapsen haluamiseen ja kasvatusperiaatteita, tilaa 3 riviä), enkä nytkään saanut mitään "kotitehtäviä". Ehkä noita lapsuusesseitä, verkostokarttoja jne ei sitten kaikkialla teetetä?

En kuitenkaan kysynyt tätä, koska tuntui, että silloin moittisin heitä siitä, etteivät he tee selvitystä tarpeeksi perusteellisesti.