Mitä
nykyajan ihminen tekee kiinnostuttuaan uudesta asiasta? Googlaa
tietenkin! Googlasin eilen adoptioaiheisia sivuja ja päädyin
keskustelupalstalle, jossa asiaa käsiteltiin. Huh huh!
En
ollut osannut edes pahimmissa painajaisissani kuvitella, että joidenkin
mielestä adoptiovanhemmat ovat elitistisiä ja itsekkäitä paskiaisia,
jotka haluavat ostaa ruskeasilmäisen enkelin kaukomailta, joille
kotimaiset lapset "eivät kelpaa", ja jotka kaiken lisäksi aiheuttavat
adoptoimilleen lapsille hirveitä traumoja kaikella toiminnallaan.
Ilmeisesti varsinkin kansainvälinen adoptio on rikollista lapsikauppaa,
jossa viaton pienokainen tieten tahtoen revitään juuriltaan ja omasta
kulttuuristaan ja jätetään täällä yksin pärjäämään koulukiusaajien ja
rikkoutuneen psyyken kanssa. Adoptiovanhemmat kieltävät kaikki ongelmat
ja kääriytyvät perheonnipumpuliin saatuaan vihdoin kauan (itsekkäästi)
kaipaamansa lapsen. Jos lapsi kapinoi tai ei ole toivotunlainen tai
vaikkapa vaatii saada tietää jotain juuristaan, hänet syyllistetään
hiljaiseksi, koska hänen kuuluu olla ikuisesti kiitollinen
adoptiovanhemmille, jotka sentään pelastivat hänet tänne hyvinvoinnin
keskelle.
Toisaalla
palstalla kirjoittivat tulevat, vastuulliset adoptiovanhemmat siitä,
kuinka "kun sossussa vaan valehtelee niille sen mitä ne haluaa kuulla"
niin lapsen kyllä saa, ja siitä, miten paljon kauniimpia
ruskeasilmäiset ja tummat lapset oikeasti on. Yhtäällä mietittiin, mitä
sitten tapahtuu, jos lapsi onkin ruma, ja toisaalla, miten akateeminen
suku sopeutuu adoptiolapseen, jolla onkin amisgeenit ja joka ei kykene
akateemiseen pohdintaan.
En jaksanut kommentoida mitään.
keskiviikko, 5. lokakuu 2005