Tänään minun piti mennä heti aamusta töihin: ensi viikon seminaariesitelmä on alkutekijöissään ja opiskelijoiden pitkät käännökset korjaamatta. Siksipä nukuinkin puolillepäivin ja syötyäni perinteisen pitkän kaavan lauantaiaamiaisen R:n kanssa ryhdyin leipomaan Runebergin torttuja.

Olin saanut muutama vuosi sitten serkultani yhden (?!?) Runebergintorttuvuoan, jolla en ymmärrettävästi ole koskaan tehnyt mitään. Viime vuonna mainittuani töissä R:n Runebergintorttufiksaatiosta sain työtoveriltani yllättäen lahjaksi neljä torttuvuokaa. Nyt kun olin hautonut mielelessäni ajatusta ruuniksien tekemisestä itse jo melkein vuoden ja aikaillut asian kanssa jo Runeberginpäivän ohi, se tuntui täydelliseltä syyltä siirtää muita töitä tuonnemmaksi.

En löytänyt ohjetta viidelle tortulle enkä halunnut käyttää paperivuokia, joten jouduin vähän soveltamaan.

 

Viisi myöhäis-Runebergia à la jospa

1 dl rasvaa (pullosta, oisko ollu oivariinia)

0,75 dl sokeria

1 kananmuna

1 dl jauhettua mantelia

1dl piparkakunmuruja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

1 tippa karvasmanteliöljyä

0,5 dl kermaa

 

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, samoin voi, sokeri ja muna. Sitten kaikki ainekset yhdistetään ja taikina sekoitetaan tasaikseksi. Torttuvuoat laitetaan leivinpaperin päälle pellille ja täytetään noin puolilleen taikinaa. Jokaiseen vuokaan upotetaan lusikallinen vadelmamarmeladia. Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Jos unohdat voidella ja korppujauhottaa vuoat kuten minä tein, hätä ei ole tämän näköinen. Ota pisin parsinneulasi, pese se ja pujota siihen 10-20 cm pätkä tukevaa, ohutta lankaa. Pujota sitten neula torttuvuoan reunan ja tortun välistä:

 

Vedä neula kokonaan muotin läpi, tartu lankaan molemmilta puolilta ja hivuta se sisäpintaa pitkin muotin ympäri niin, että puristat lankaa muotin reunaa vasten.

 

Kostuta valmiit tortut manteliliköörillä, koristele vadelmahillolla ja valkoisella sokerikuorrutteella. Tarjoile hyvän kahvin kera miehelle, joka on hulluna Runebergintorttuihin ja iloitse hänen riemustaan

 

On todella väärin, etten nyt voi mennä päiväunille vaan on pakko raahautua töihin! Säälikää edes!