Muita jemoryn pyyntöjä olivat lempiasu, työpöytä ja polkupyörä. Lempiasua on vaikea määritellä, koska se on täysin riippuvainen päivästä ja omasta tuulestani, mutta jos se on vaate, jossa parhaiten viihdyn, niin minut löytää useimmiten kotoa päälläni mustat (trikoo)housut, ikivanha musta (trikoo)mekko ja (usein itsevärjätty) puuvillapusero tai -neule. Pidän paljon tunikoita tai muita pitkiä paitoja*, tyypillisesti kotona trikoiden ja töissä farkkujen kanssa. Yleensä kaulani ympärillä on suurehko huivi, joka varmaan useimmiten on oranssi. Pitkän harkinnan jälkeen päätin säilyttää anonymiteettini rippeet ja olla julkaisematta kuvaa.
Työpöytä minulla on pääasiallisesti töissä, jossa yritän tehdä myös suurimman osan töistäni. Kotonakin meillä kuitenkin on sellainen, vieläpä ihan itse 18-vuotiaana entisöimäni. Kuten huomaatte, meillä ei ole juuri siivottu.
Polkupyörästäni Einarista en jaksanut kumuta ottamaan tuoretta kuvaa, mutta tässä postauksessa parin vuoden takaa on niitä muutama. Alla siis rakas Einarini sekä yksityiskohtana Einarin vaihdeveijari (tuotu Kiinasta, jossa vaihdevaijerikoristeet ovat kuulemma tosi yleisiä):
Jatkan toteuttamalla minhin pyynnön parhaasta ikkunanäkymästä. Ikkunanäkymä on keittiön ikkunasta aikaisin aamulla, kun aurinko nousee naapuritalon takaa. Pidän erityisesti lasipallossa näkyvästä heijastuksesta.
*) Tästä tuli mieleeni hauska anekdootti: äitini on luokanopettaja ja keksi kerran lapsille leikin, jossa piti kirjoittaa lapulle niin arvoituksellinen kuvaus jostakusta luokassa olevasta henkilöstä, että mahdollisimman harva arvaa, kenestä on kysymys. Ensimmäinen ääneen luettu arvoitus kuului: "liehuu pitkissä paidoissa". Jok'ikinen lapsi alkoi välittömästi huutaa samaa nimeä... Like mother, like daughter?
