Kata haastoi minut musiikkimeemiin, josta innostuin välittömästi:

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Tässä tulee siis viisi sellaista biisiä, joita olen viime aikoina kuunnellut. Koska olen ikäloppu ja reliikki enkä koskaan ehdi etsiä mitään uutta musiikkia vaikka haluaisinkin (nykyään en enää tiedä, mistä edes aloittaisin!), mukana ei ole syksyn uutuuslevyjä, mutta vanhoja, hyväksi havaittuja suosikkejani sitäkin enemmän. Musiikkimakuni on voimakkaahkosti kallistunut maailmanmusiikin puolelle, mutta kuuntelen sujuvasti myös klassista (etenkin barokki-)musiikkia ja rokkia ja oikeastaan ihan mitä vaan paitsi heviä ja paskaa musaa. Harrastan suosikkieni kohdalla myös nepotismia, mikä lienee sallittua.

Jos linkki on MySpaceen, valitse biisi listasta!

Triakel: Solen sig sänker

Ruotsalainen Triakel on ollut kestosuosikkini jo melkein kymmenen vuotta, ja kun katsoin juuri heidän nettisivuaan, totesin, että kappas, bändi on ollut koossa 10v eli heh, kerrankin olen ollut ajan hermolla! Sain Triakelin ensimmäisen levyn lahjaksi ruotsinkieliseltä ystävältäni evästyksellä "sä vollaat kun sä kuuntelet tätä"… eikä heppu ollut väärässä. Ihanaa musiikkia, jota on mukava itsekin laulaa ja jota ei ole liialla viilaamisella pilattu.

Trepaanit: Peijooni

Trepaanit on 4 suomalaisen miehen muodostama ryhmä, joka soittaa arkaaista kansanmusiikkia maustettuna nykysoittimin ja eri laulutekniikoin. Tämä ei ole easy listeningiä eikä varsinkaan taustamusiikkia, vaan hurmaavaa, hypnotisoivaa musiikkia, joka vie kuuntelijansa kauas eri todellisuuteen, kunhan kuuntelemiseen keskittyy – mitä itsekin jaksan tehdä aivan liian harvoin. My Spacessa ei valitettavasti ole mielikappalettani tältä levyltä, mutta tämäkin on hyvä. Parhautta lenkillä ämppäri korvassa!

Lukijoilleni ei liene epäselvää, että rakastan kieliä, vallankin alueellisia kieliä ja murteita. Suosikkejani ovatkin ranskalaisbändit, jotka poikkeavat ranskalaisesta pop/rock/watevä -valtavirrasta ja puolustavat paikkaansa paitsi musiikillisesti, myös tuomalla esiin Ranskan monikielisyyttä, josta puhutaan arjessa hyvin vähän:

Massilia Sound System: Violent

Tämän bändin levyn sain kerran lahjaksi eräältä mieliopiskelijoistani, eikä mielipiteeni tyypistä sen myötä muuttunut… :-) (kaikilla opettajilla on mieliopiskelijoita! Suosia ei tietenkään saa, mutta joistakin ihmisistä saa tykätä enemmän kun toisista!) Tämän osittain paikallisella provençalin kielellä laulavan ryhmän musiikkia on sen monikulttuurisuuden ja –tahoisuuden takia mahdotonta kuvailla tarkemmin, mutta ainakin vahvoja reggae/dubvaikutteita tässä on. Malttakaa katsoa ja kuunnella alun yhteislauluosuuden yli! (EDIT: Haa! opin juuri upottamaan tänne tällaisen playerin, sama piisi siis löytyy myös tuosta alta)