Olin tässä eräänä päivänä lähdössä aamutuimaan töihin ja tulin mennessäni vilkaisseeksi taas toiveikkaana kukkapenkkejäni. Niissähän kukkii edelleen vain ruiskukka ja muutama onneton muu rääpäle, kehäkukatkin ovat vain kitukasvuisia tynkiä, joissa ei ole nupuista tietoakaan*. Ajattelin katsoa vähän tarkemmin, jos siellä vaikka sittenkin olisi jotain enemmän (ruiskukkahan on aika rönsyävä tapaus), ja kykin penkin edessä nenä pitkällä. Sitten tarkastelin vielä pensasaidan juureen istuttamiani krasseja ja tuoksuherneitä, joista vain ensin mainituista oli elonmerkkejä. Kun olin jo jatkamassa matkaa, vastapäisestä kerrostalosta tuli ulos huoltomies, joka tiedusteli, voiko hän jotenkin auttaa, olenko hukannut jotain...? Vähänkös nolotti!
E-eei, omia kukkiani tässä vain etsis... siis katselen... Kukkapenkkini ovat ilmeisesti niin onnettomat, että jos joku seisahtuu niitä katselemaan, satunnaiselle silminnäkijälle ei tule edes mieleen, että ko henkilö ihailisi kukkia! :-(
Itse kukkapenkeistä en todellakaan kehtaa ottaa kuvia, niin noloja kuivaneen heinän ja kitukasvuisten kukantynkien kasaelmia ne ovat. Alla kuitenkin pieni aavistus niiden onnettomuudesta; padan reunalla näkyvät vihreät lehdet ovat "kehäkukkia", jotka tosiaan siis suvaitsivat kasvaa vain muutaman sentin korkuisiksi ja tuottaa pelkkää lehteä. Niisk.
*) Puolustukseni kaikelle on, että olimme kesällä pari kuukautta poissa enkä siis hoitanut kukkiani istutuksen jälkeen millään tavoin.
