Aloitin etätyöviikkoni siirtymällä halpalennolla Tampereelta Milanoon ja sieltä saman tien junalla Geneveen. Juna lähti, kun oli jo melkein pimeää, joten en juurikaan ehtinyt ihailla maisemia (sen verran osasin ounastella, että välillä mentiin varmaan aika korkealla, koska korvat menivät lukkoon). Puolilta öin olin perillä Genevessä, josta isäntäväki haki minut autolla ja hurautimme Ranskan puolelle pieneen kylään, jossa he asustavat. Myös tämä tapahtui pilkkopimeässä, joten vasta seuraavana aamuna kun avasin ikkunaluukut näin, missä oikein olimme. Jouduin kyllä hieraisemaan silmiäni kerran jos toisenkin:
Aamiaisterassi:
Näkymä toiseen suuntaan:
Ensimmäisenä aamuna oli pilvistä, joten kauimpia vuoria ei juuri näkynyt. Vasta kolmantena päivänä eteeni levittäytyi tämä näky, joka on juuri niin epätodellinen, kun miltä se kuvassakin näyttää:
Yhtenä päivänä isäntäväen ollessa töissä kävin pienellä vaelluksella. Suuni taisi olla koko matkan auki ihastuksesta ja ällistyksestä, enkä välillä voinut estää itseäni puhkeamasta lauluun (jolla onnistuin säikyttämään erään alkuasukasmummon, heh). Maisemien lisäksi ihailin kasveja, mm. krookuksia kasvoi siellä villinä niityn täydeltä!
Näissä maisemissa en voinut olla tuntematta itseäni Alppien pikku Heidiksi, jonka pikku kilit ovat vain hetkeksi kipittäneet näkökenttäni ulkopuolelle ja jos maasto olisi ollut helppokulkuisempaa, olisin varmaan edennyt leikkisästi hypellen.
Paluumatkalle lähdin päiväsaikaan, ja sain selityksen korvieni lukkiutumiseen tullessa: juna kulki aika ajoin todellakin jos nyt ei aivan pilvien yläpuolella niin ainakin niiden tasalla! En malttanut olla ottamatta kuvia ikkunan läpi melkein koko ajan, mille paikalliset naureskelivat kovin ja koittivat neuvoa, missä tulee erityisen hieno kohta.
Enpä totisesti ole ennen nähnyt tällaisia maisemia junan ikkunasta:
Ainoa ikävä asia koko matkassa oli migreeni, joka palasi paluumatkalla juuri ennen lentoon lähtöä :-(, taitaa tosiaan liittyä työstressiin.
lauantai, 19. huhtikuu 2008