Koska viime päivinä on ollut aivan kamala ilma ja tänään vielä sitäkin kamalampi (tuulee ja vihmoo vettä joka suunnalta yhtä aikaa), olen puutarhassa möyrimisen sijaan harrastanut virtuaalista myyräntyötä. Ostin puutarha-alan kirjan ja olen jo muutaman päivän lukenut aamuyöhön saakka luonnonmukaisesta maanparannuksesta, kotimaisten perennojen ylivertaisuudesta, hyötykasvien kasvattamisesta ja puutarhan suunnittelemisesta. Niin, ja löytyi sieltä tietoa siitä kiinalaisesta kohopenkkiviljelystäkin, joka olisi ilmeisesti varsin suuritöistä.

R on katsonut lukupuuhiani kauhunsekaisin ilmein ja on jo muutaman kerran selvästi ilmaissut, ettei aio missään vaiheessa innostua puutarhasta tai mistään viljelemisestä, mikä on kyllä epistä, koska hän on sentään biologiaa(kin) opiskellut alan mies! Syy siihen, että haluaisin R:kin innostuvan aiheesta, on tietenkin se, että haaveissani möyrimme kasvimaalla yhdessä, eikä ajatus sadonkorjuustakaan yksin innosta.

Tosiasiassa R voinee tuhahdella ihan rauhassa, eihän meillä oikeasti ole edes mitään edellytyksiä mihinkään kasvimaasysteemiin :-(. Piha ja puutarha ovat taloyhtiön yhteistä aluetta, ja vaikken usko että kukkaviljelyni aiheuttaa vastalauseita, kasvihuone tai -maa saattaisi aiheuttaakin. Blääh.

Onneksi täältä ei saa mistään lähistöltä edes viljelypalstoja, muuten tulisin hulluksi nanosekunnissa!

(Hmmm. Ehkä kuitenkin voisin hankkia sellaisen ekopuulaatikon keittiön ikkunan alle ja laittaa siihen ihan vähän salaattia, retiisiä ja rucolaa?)