Mäenlaskun lomassa teimme tulet ja paistoimme höyryävän glögin painikkeksi poroa nuotiolla. Mielettömän hyvää!
Koska suurimman osan vuorokaudesta ulkona vallitsi pimeys, ja koska totesimme ennakkoluulomme laskettelusta (=ylikallis eliittilaji, en edelleenkään voi ymmärtää, kenellä on varaa siihen???) oikeaksi, päädyimme viettämään aikaa sisätiloissa korttia pelaten ja hyvästä seurasta ja ruoasta nauttien.
Ettei kenellekään olisi tullut liian suurta jouluruokanakitusta, pelasimme välillä esimerkiksi niin, että jokainen jättää yhden erän väliin ja ajelee*) sen ajan piirakankuoria.
Tämä toimi hyvin, vaikka variaatio valmiiden kuorien määrässä erän lopussa vaihteli välillä 1,5 -25... Valmista lopulta tuli ja piirakoista osittain varsin erikoisen näköisiä mutta herkullisia, alla Big Mamaksi ristitty eksemplaari ennen uuniutumista:
Joulupukkia ei mökkiimme asti saapunut, lahjoja sen sijaan roppakaupalla, vaikkemme varmaan olleet tavallista kiltimpiä. Ilokseni sain varsinkin kirjallisuutta, jota toivottavasti ehdin tulevana vuonna lukea tätä ja montaa viime vuotta enemmän. Paras lahja oli kuitenkin R:n antama toiminnallinen lahja: lahjakortti, joka sisältää tunnin kasvohieronnan, tunnin kokovartalohieronnan ja tunnin jalkahieronnan konjakkitarjoilulla. Jos ette ole huomanneet, niin minulla on maaliman ihanin mies! Senhän tosin tietää jo siitä, että saan aina syödä revitystä ruisleivästä kansipuolet.
Kotiin paluun jälkeen olemme laukanneet kaakelikaupoissa, koska nyt saattaakin käydä niin, että kylpyhuoneremontti aikaistuu. On ihanaa suunnitella kylppäriä, mutta on siinä kyllä opettelemista, sanavarastokin karttuu kohisten! Toistaiseksi olemme olleet varsin yksimielisiä siitä, millaisen kylppärin ja vessan haluamme, mikä on kivaa. Niin, ja meille tulee tosiaan erikseen kylppäri ja vessa, ja kylppäriin saan sen aina haluamani kylpyammeen! Haaveilen jo kuumista, tuoksuvista kylvyistä kynttilänvalossa -vaikka R ei suostukaan siihen, että takan hormiin tehtäisiin toisellekin puolelle tulisija, jolloin voisin kylpeä avotulen loisteessa... :)
Hyötyliikuntaakin tässä saa: kaikki alan miesten ja naisten kaupat sijaitsevat tunnetusti kaukana keskustasta, joten köyhille tulee aikamoinen kävelymatka. Tänään oli onneksi kaunis ilma, joten oli oikeastikin ihan kivaa. Ostoshaluja tosin kummasti laimentaa se, että pitää kävellä kotiin ja kantaa ostoksensa itse...! Olen muuten iloinen siitä, että otin kameran mukaan: nyt meillä on kuvat eri kaakeleista hintalappuineen, vertailu on näin paljon helpompaa.
Paluumatkalla kävelimme erään huonekalukirppiksen ohi, ja kas kummaa, heillä oli sattumalta juuri sellainen sivustavedettävä talonpoikaissohva, jollaisen haluamme uuden keittiön ikkunan alle. Ja kun tosiaan sattui se kamera olemaan mukana...
Talokin on sen verran rähjäinen ja sotien jälkeinen, ettei sinne oikea puupintainen kaunotar olisi niin hyvin sopinutkaan:
Tosiaan muuten, jos jollakulla on sattumalta liikaa sohvia, niin meiltä jäi vielä puuttumaan olohuoneen sohva. Vanha lanttusäkkifuton lähtee lähipäivinä kirpparille ja kaipaisimme uuteen kotiin jotain löhölaitetta takan eteen.
Niin paljon minunkin elämässäni on iloisia, hyviä asioita, että oikein pitää ihmetellä, miten silti jaksan surra. Tänään on ollut itku herkässä koko päivän ja joulunakin monta kertaa. Tämäkään joulu, tämäkään uusivuosi ei ollut viimeinen ilman lasta.
*) murreilmaisu, mutta kun en tiedä mitä sitten pitäisi sanoa? Homma on kuitenkin alakäsite ohueksi kaulitsemiselle.
