Sain näytenumeron Gloria-lehteä, ja oikaisin innoissani sohvalle: Jipii, kunnon hömppää! Kunnon hömpän sijaan jouduin kuitenkin pyhän vihan tai vähintäänkin närkästyksen valtaan. Miltä planeetalta nämä jutut oikein tulevat?

Lehden pääjutussa ollaan jouluisella piknikillä, anteeksi tarkoitan siis joulupicnicillä järven rannalla: taljojen ja itämaisten mattojen päälle aseteltu, kynttilöin koristeltu katos (jouluherkut nautitaan lumikuuron varalta kultaisen katoksen alla) suojaa ylellisiin turkiksiin kääriytynyttä juhlivaa joukkoa. Ateria (tähtianis-omenaglögi, ankanmaksavaahto ja mustaherukka-portviinihyytelö, joulukinkku ja piparkakkukastike, balsamietikkapäärynät, hunajajuurekset, valkohome- tai vuohenjuustoa, pähkinä-hedelmäleipäset, hunajaa ja sokerihuurrettuja hedelmiä) kannetaan paikalle sievissä eväskoreissa, kypsä kinkku viimeistellään lämpimäksi ja tuoksuvaksi avotulella. Herkkää tunnelmaa valaisee arvokkaasti antiikkikynttelikkö (ja sähköinen jouluvalosarja, valonheittimistä puhumattakaan) ja osallistujilla on olo kuin tsaarilla, yltä päältä turkiksissa. Jäkäläinen joulupuu on koristeltu kristallein ja strassein, jokainen nauttii herttaisesti hymyillen oman lasipurkillisensa ankanmaksavaahtoa hopealusikalla.

Varsinaiseen räkänauruun repesin vasta siinä kohtaa, kun kaunis pilkkijä on pukeutunut pehmeisiin, lumivalkoisiin kerroksiin: harsohameeseen, erilaisiin valkoisiin tai hopeanvärisiin lirpakkeisiin ja muhkeaan viittaan verhottu, meikattu ja stailattu neito istuu koristeellisella metallituolilla kirkaassa päivänvalossa lyhtyjen, jouluvalosarjan ja suurikokoisen nallen (!) ympäröimänä laiturin päässä

pilkkionki kädessään. Tsiisös! Tämä on pakko lähettää isälle!

Pääkirjoituksessa todetaan, että Luovat ihmiset ovat aikamme eliitti, eräänlainen ylimystö. Kukapa ei haluaisi kuulua siihen joukkoon?[…] Luovuus on kuten musikaalisuus, piirustustaito tai kaunis lauluääni. Onnellinen on se, joka on saanut syntymälahjan.

Mur! Inhoan sitä, kun ihmiset lokeroidaan niihin, jotka ovat syntyessään saaneet laulun tai piirtämisen lahjan, ja niihin, joita ei vastaava onni potkaissut. Kuka on hakannut kiveen kauniin lauluäänen määritelmän? Missä kerrotaan, millainen on hyvä piirros? Ja mitä ihmettä se oikea luovuus sitten mahtaa olla, tuo syntymälahja? Gloria vastaa:

Luovuus on rohkeutta mutta ei kaikille yhtä ja samaa. Jokaisella on oma henkilökohtainen luovuuden tilansa. Se kannattaa etsiä.

Ai, nyt se luovuus on sitten kuitenkin kaikkien ulottuvilla? Tosiaan: Annetaan ensimmäisen ajatuksen johtaa toiseen ja kolmanteen ja katsotaan, mihin päädytään. Luovuus on leikki.

Nyt joulun alla kannattaa siis Glorian ohjeiden mukaan heittäytyä hulluttelijaksi. Parhaat naurut sain kyllä loppukaneetista:

Joulu on siis mitä parasta luovuuden aikaa. Mutta ei kannata siihen lopettaa, sillä luovuus on hyvä pehmennys kovankin elämän kolhuissa.

Mitä tähän voi enää sanoa?