Jatkan nyt aiemmin keskeytynyttä matkakertomustani -mitä ihanin sijaistoiminto, kun hommia pursuu sisään ovista ja ikkunoista! Laitan nyt kuvat suurempina, jospa vaikka näkyisivät paremmin.
Mukavan lennon (jossa tällä kertaa oli turvaohjeet, pelastusliivishow ja jopa englantia taitava henkilökunta) jälkeen laskeuduimme lämpöä hehkuvaan ja iloisen meluisaan Palermoon. Ensimmäinen majapaikkamme oli suoraan paratiisista, etenkin kun sitä tuli väkisinkin verrattua majoitukseen Siperiassa... kaunis, tilava ja halpa asunto Palermon vanhassa kaupungissa:
Myös ruoka sai kyyneleet silmiin: ensimmäiset päivät söimme hulluna salaattia, hedelmiä ja tuoreita mereneläviä (monitaitoisen armaani moniin taitoihin kuuluu mm. mustekalojen ja seepioiden perkaus), joita kannoimme kotiin aivan vieressämme sijaitsevalta kala- ja ruokatorilta.
Parin viikon murukahveilun jälkeen normaali aamukahvikin oli ihanaa luksusta!
Kuten kaikki asiasta mitään tietävät hyvin tietävät, sinisimpukoita ei pitäisi syödä muina kuin sellaisina kuukausina, joissa on R-kirjain (ranskaksi siis: heinäkuu/juillet, elokuu/août)... Söimme niitä silti, kun kerta paikallisetkin söivät, ja tavallisen hyviä olivat!
Varausvaiheessa sattuneiden kommelluksien takia jouduimme vaihtamaan lähellä sijaitsevaan viehättävään B&B:hen, mikä sopikin oikein hyvin, koska erittäin rauhallisen viikonlopun jälkeen viereisen kerrostalon remontti herätti meidät muutto(ja maanantai-)aamuna aikamoisella paukkeella ja huudolla. Tämäkin paikka hiveli silmiä, asunnon omistaja oli taiteilija ja sen huomaa:
Aaamuisin ja iltaisin kattoterassilla oli ihanaa, päivisin siellä oli aivan liian kuuma.
Kävimme parin päivän retkellä Ústican saarella Sisilian ja Sardinian välillä. Sielläkin oli sairaan kuuma, mutta kun olimme koko päivän merellä/meressä, ilmasto oli oikein mukava! Vuokrasimme paikallisen kalastajaukkelin kuljettamaan meitä, ja vaikka vene oli pieni puuvene, siitä pääsi oikein hyvin mereen ja takaisin, eikä moottori ollut mikään melutoosa. Vesi oli kuin elokuvista, kirkasta ja sinivihreää. Minä tyydyin snorklailemaan ja uimaan, R sukelsi syvemmällekin. Pikku miinus oli tielleni osunut meduusa, joka poltti hieman käsivarttani ja selkääni (jälki hävisi onneksi pian) ja joku ilmeisesti myrkyllinen levä, jonka päälle istuimme, ja saimme molemmat polttomerkin takamukseemme (nämä jäljet hävisivät kokonaan vasta Ranskassa).
Olimme yötä pizzerian yläpuolella huoneessa, jonka ranskalaiset ikkunat (ruskeat ovet) ovat auki ylhäällä vasemmalla. Diiliin kuului, että saimme käydä suihkussa vielä lähtöpäivän iltana mereltä tultuamme.
En ole autoilevaa tyyppiä, mutta pikkuautot ovat hellyyttäviä!
Huomaa sinisen auton koko vs. viereinen skootteri!
Ústica on tunnettu luolistaan, joissa oli myös ihanan viileää.
Aikamme ihmeteltyämme tajusin, miksi kalastajaukkeli yhtäkkiä esitti ärjyvää sonnia ja härkätaistelijaa... Varsinaisen yhteisen kielen puuttuessa minä puhuin espanjaa, R latinaa ja kalastaja sicilianoa, yleensä aina joku ymmärsi jotakuta.
Koska Sisiliassa oli yhä vain kuumempaa ja kuumempaa, kävimme Palermosta käsin myös Cefalùn merenrantakaupungissa uintireissulla. Matkan (noin tunti) taitoimme junalla, joka oli muuten näppärä ja bussia nopeampi, mutta tunnin myöhässä. Kaikki kyllä olivat sanoneet, että Italiassa kannattaa sitten mennä bussilla eikä junalla juuri luotettavuuden takia, mutta tämäkin piti oppia kantapään kautta. Maisemat olivat hienoja, kerran juna oli tosin korkeassa mutkassa niin kallellaan, että oikeasti pelotti että nyt se kaatuu tonne rinteeseen...
Paras osa rannasta oli maksullista (!) aluetta, joten me rahvas uimme vuorotellen toisen vahtiessa tavaroita. Ihmettelen edeleen, miten vesi voi olla niin kirkasta ja puhtaan oloista, vaikka Sisiliassa viitataan kintaalla kierrätykselle ja ympäristönsuojelulle (vuokraemäntämme ratkesi nauramaan, kun kysyin onko heillä jätteiden lajittelua ja totesi että "This is Sicily!").
Seuraavaksi vaihdoimme maisemaa ja hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät Sisilian itärannikolle. Matkan aikana saimme taas vaihteeksi hämmästellä huimia maisemia. Välillä pelotti aika lailla: moottoritiet on rakennettu korkeiden pylväiden päälle ja kuski ajoi aika kovaa...
Tämä ei siis ole mikään silta! Tie todella kulkee kymmeniä kilometrejä kerrallaan pylväiden nokassa, sen alapuolella paimenet aaseineen ja koirineen hätyyttävät lampaita. Jos katsotte pylvään juuressa olevaa taloa ja puuta, niin tajuatte, miten ylhäällä tie kulkee.
Koska R:n sisällä asuu pieni geologi ja minuakin kiinnosti, päätimme käydä Etnalla, jonne järjestetään jeeppiretkiä Cataniasta. Miellyttävänä bonuksena oli parin kilometrin korkeudessa vallitseva ihana viileys! Aktiivisen kraaterin luokse emme päässeet, koska paria päivää aikaisemmin sattunut pieni tulivuorenpurkaus teki siitä liian vaarallista.
Oppaamme tiesi kertoa, ettei alueella myönnetä kotivakuutuksia lainkaan...
Itärannikolla majoitus oli astetta karumpi, mikä ei sinänsä olisi haitannut, mutta kuumuus oli sitä luokkaa, ettemme öisin juuri nukkuneet:
Pari yötä kärvisteltyämme tulimme siihen tulokseen, että jos aiomme selvitä hengissä, meidän on pakko siirtyä ilmastoituun tilaan! Ah sitä onnea, ensimmäisen päivän hotellissa makasimme sängyllä ja leikimme ilmastointilaitteen kauko-ohjaimella... Olisiko 23 astetta sittenkin parempi? vai 21?
Tämä puisto hämmästytti: kävimme tutkimassa lähempää, ja päivämääräkoristelu on todellakin aivan oikeaa ruohoa, koristelu tietenkin vaihtui joka päivä! Systeemi varmaan työllistää ainakin yhden yövuoropuutarhurin.
Ei Italiassakaan kaikki ole kaunista, tällaiselta näyttää aukio, jossa hetkeä aikaisemmin oli ollut markkinat. Itse markkinoilta en saanut kunnon kuvaa, koska myyjät alkoivat huutaa kuin pienet eläimet nähdessään kamerani... Lienee pieni vihje siitä, kuinka laillisia myytävät tavarat ovat?
Syracusan Parco Archeologicossaoli niin kuuma, että minun oli paettava varjoon juomaan litroittain kivennäisvettä sillä aikaa kun R sivistyi entisestään.
Takaisintullessa bussissa oli mahtavat näköalat Etnalle, jota kohti ajoimme auringon laskiessa.
Lopuksi muutama räpsäys sieltä täältä:
Parasta Italiassa oli muuten kaikesta huolimatta RUOKA. Sitä ei voi liikaa ylistää; periaatepäätöksistämme huolimatta (olimme päättäneet syödä halvalla ja tehdä itse ruokaa mahdollisimman paljon) kävimme kolme kertaa ns. virallisella häämatkaillallisella... emme vaan voineet vastustaa kiusausta, varsinnkin, kun palvelu oli kerrassaan ihanaa ja vain parani, kun mainitsimme olevamme häämatkalla ;-) Kerrankin tuntui, että ruoka oli rahan väärti, ja vaikken ole visalaskua vielä maksanut, yhtään ei kaduta!
maanantai, 28. elokuu 2006