Rautainen vatsani on toistaiseksi torjunut kaikki taudit (katso eilinen postaus), ja koska en jaksa pelätä kokopäivätoimisesti, myös psykosomaattiset vatsanväänteet ovat vähentyneet lähes olemattomiin.

Tämä päivä alkoi ihanasti, nimittäin R on palannut (heräsin eilen illalla siihen, kun hän tuli sisään, mikä myös oli ihanaa) ja löytyi aamulla vierestäni tuhisemasta. Rauhallisen aamupalan (jota en tehnyt minä :) jälkeen soitin adoptiopalveluun kysyäkseni että ehtikö ne meidän paperit siihen kesäkuun kakkoskokoukseen (joka siis sittenkin pidetään ja mikä lopulta myös kerrottiin meille) ja kuulin kauhukseni että ei, koska niihin tarvittiin sittenkin lisäselvitys. Mitä? Mikä lisäselvitys? Miksi? Ja miksi meille ei ole kerrottu tästä mitään? (kuvitelkaa kaikki tämä itkunsekaisella paniikkiäänellä)

Sosiaalityöntekijän lausunto meistä oli kuulemma ollut epäselvä taloudellisen tilanteen ja varsinkin R:n pätkätöiden osalta, ja siihen oli pyydetty tarkennusta. Yritettyämme soittaa sosiaalityöntekijällemme noin puolitoista miljuunaa kertaa ja kiroiltuamme väliajat sitä että jollain #¤%&"€:n lautakunnalla on oikeus päättää että vain autojen ja omakotitalojen omistajilla on oikeus hankkia lapsia hain postin. Yllätys yllätys, postilodjussamme olikin jo uusi kotiselvitys tarkennuksineen eli koko ongelma oli itse asiassa ratkaistu sillä aikaa kun raivosimme, ettei meille kerrota mitään ja kuinka köyhiä taas kyykytetään.

Tästä suhteellisen onnellisesta asiasta huolimatta adoptiopalvelu tiesi kertoa, että asiamme kuitenkin viivästyi tämän takia sen verran, että paperimme käsitellään vasta syksyllä. Nyyh.