Parisen viikkoa sitten R pyysi, että laittaisin hänen täytetyn
veroilmoituksensa postiin, se oli jäänyt keittiön pöydälle kun R lähti
taas viikoksi töihin. Otin kuoren mukaani töihin lähtiessäni, mutta
unohdin tietenkin irroittautua siitä postilaatikon kohdalla ja sen
jälkeen taas monena päivänä ottaa sen mukaani töistä lähtiessä. Niinpä
se vietti seuraavan viikon työpöytäni reunalla ja minä sain kuulla
puhelimitse haukkuja unohtelevaisuudestani. Koko tämän ajan salaa
halveksin R:ää ja hänen yltiöpäistä innokkuuttaan palauttaa lärpäke,
jota ei ole pakko palauttaa edes tässä kuussa... kunnes joku
kahvipöydässä mainitsi, että palautuspäivä on jo toukokuussa ja
joillakin jo toukokuun alussa. Kääk! Äkkiä kuori postiin, myöhemmin
varovaisten tiedustelujen avulla saatujen tietojen perusteella juuri ja
juuri ajoissa.
Samassa yhteydessä avasin omankin veroilmoituskuoreni tarkistaakseni
katastrofin laajuuden. Onneksi verottaja oli suuressa viisaudessaan
päättänyt antaa minulle lisäaikaa 15.5. saakka, minkä ajan tietenkin
huolellisesti käytin aivan muihin puuhiin. Koska olen kuitenkin (ties
kuinka monta kertaa) päättänyt tehdä parannuksen ja ryhtyä
säntilliseksi ihmiseksi, avasin kuoren uudelleen jo tänään enkä vasta
huomenna. Härreguud! Mikä ihmeen erittelyosa? Mikä verotuspäätös?
Vastahan tässä ollaan ilmoitusta tekemässä? En tietenkään lukenut
ohjeita vaan soitin pari hölmöä puhelua, joiden jälkeen vasta tajusin,
että tässä uudistuksessahan näyttäisi olevan kohtuullisesti järkeä.
Olen tähän saakka tehnyt ilmoitukseni vanhan kaavan mukaan tammikuussa
ja olettanut, että se veroehdotus on vain verottajan kiero keino
tarjota jotain puolivillaista, mihin veronmaksaja heikkouden hetkellään
sitten myöntyy ja sulloa voitot pohjattomiin karhuntaskuihinsa.
Vaikka minulle jo luvattiin palautusta pikkuisen, sain melkein tuhannen euroa tulonhankkimiskuluja (ks. allaoleva kuva makuuhuoneestamme)
kasaan, joten tein liitteet entiseen tapaan muuten, paitsi pidän
tositteet itselläni. Sekään ei sinänsä muuta mitään, koska olen
ennenkin pitänyt niiden kopiot itselläni. Hämäävän helppoa tämä silti
on, kun ei tarvitse ynnäillä palkkakuiteista mitään ja sivutulotkin
Mesikämmen kätyreineen oli urkkinut selville sentilleen oikein!
Tänään on muuten ilon päivä toisestakin syystä, sillä eräs kauan
odotettu yhteiskuntafilosofinen klassikko on vihdoin ilmestynyt
suomeksi, haimme tänään tekijänkappaleet kotiin.Vihjeeksi: takakannen
tekstissä on pilkkuvirhe, mikä hieman ärsytti asianosaista.
lauantai, 13. toukokuu 2006