Tiistai-iltana kylvin salaatit, rucolan ja sidesalaatin parvekelaatikoihin ja istutin basilikan (punalehtinen thai + tavallinen) ja mintun sinkkiastioihinsa. Tämän jälkeen tajusin, että hups, noita chilejä on tuossa vieläkin vaikka kuinka, ja päätin tehdä iskun naapurustoon. Jaoin taimia kaikille neljälle kotona olevalle naapurille, loput eivät varmaan olisi halunneetkaan, eivät vaikuta chilityypeiltä.

Jo pidemmän aikaa talossa asunut nuori mies vaikutti oikein mukavalta, vaikka pihalla käyttäytyykin jurohkosti (ei mikään juttelemaan jäävä tyyppi). Talonmiehen rouva otti taimen vastaan iloisena ja eikä kiittänyt, ettei kasvi kuolisi. Talon toisessa päässä oleva pariskunta otti minut riemulla vastaan työntäen lasillisen boolia käteeni, olivat kuulemma juuri testaamassa 50-vuotisjuhlien boolia, toiseen käteeni työnnettiin samalla kutsu ko. juhliin (tänä iltana). Booli oli luvalla sanoen kamalaa (riittänee, kun mainitsen, että ei-alkoholia sisältävä neste oli mansikkamehua), ja jouduinkin käyttämään puhujanlahjojani saadakseni heidät vakuuttuneeksi yhden maistiaishörpyn riittävyydestä. Muistin onneksi mainita myös, että meillä on valitettavasti tänä iltana jo muuta ohjelmaa.

Viimeinen naapuri, alapuolellamme asuva miekkonen, on muuttanut taloon viime viikolla, ja ajattelin, että mukava tutustua, edellinen asukas kun tuli tutuksi vasta sinä päivänä kun muutti pois. Kun hän sattui olemaan ulkona tupakalla, vein hänelle taimen ja esittäydyin (etunimellä). Hän ilahtui kovasti ja kertoi olevansa rakennusalalla ja tarjosi vastapalvelukseksi apua korjaushommiin jos sellaista sattuisin tarvitsemaan. Ajattelin että sehän on ihan mukavaa, joskus saattaisimme apua tarvitakin, kun R ei tosiaan ole vasaramiehiä. Juttu meni kuitenkin aika pian aika omituiseksi, hän kertoi mm. omasta on/off -naissuhteestaan aika paljon enemmän kun olisin halunnut tietää. Kysyttäessä tulin maininneeksi, että R tulee kotiin vasta tänään ja on vielä ensi viikon poissa. Pian alkoi tuntua, että tilanne on omituinen, joten häivyin.

Pari tuntia myöhemmin sain tekstiviestin. Alakerran miekkonen siinä kiitti vielä taimesta ja mainitsi, että koska minun nimisiäni on tässä kaupungissa vähän, yksityisetsivän kokemuksella oli helppoa saada selville puhelinnumeroni ja missä olen töissä… Ensin nauroin, että eipä siinä kummoisia yksityisetsivän kykyjä tarvita: sukunimihän lukee postilaatikossa, numeron saa numerotiedustelusta ja työpaikan Googlaamalla. Sitten tuli vähän outo olo. Voin juuri ja juuri ymmärtää, että jotakuta kiinnostaa uuden naapurin asiat ja että etsii sitten vaikka netistä jotain, mutta miksi se piti kertoa minulle? Ja miksi selittää jotain ihmeen yksityisetsiväjuttuja? Sanalla sanoen tuli mieleen, että hän halusi pelotella, varsinkin kun tiesi, ettei R ole kotona ennen viikonloppua.

Ärsyttävää kyllä, sen jälkeen on vähän pelottanutkin.