Meillä oli toiseksi viimeinen adoptioneuvonta perjantaina, viimeinen on huhtikuun puolivälissä. Aikaisemmin sossu oli maininnut, että viimeinen kerta voisi olla jo kotiselvityksen lukemista, mutta nyt hän sanoi, ettei voikaan luvata sitä ennen kuin toukokuulle :( . Edelleen minusta tuntuu siltä, ettemme saa neuvonnasta kauheasti irti, ja ettei sosiaalityöntekijällämme ole meiltä enää kauheasti kysyttävää. Silti pitää tietenkin olla kiitollinen siitä, että neuvonta on jo pian ohi ja että pääsimme sinne jonottamatta, monella muulla paikkakunnallahan asiat ovat paljon huonommin.

Yllättävää kyllä, sosiaalityöntekijämme ei tiennyt, että uuden adoptiolautakunnan mielestä avioliiton keston on oltava vähintään vuosi, ennen kuin adoptiolupaa voi edes hakea -hän päinvastoin säikähti, että oli jollekin toisellekin, jo neuvonnassa olevalle parille sanonut, ettei naimisiinmenolla ole kiirettä... Ihmeellistä, ettei sossuille tiedoteta tällaisista asioista! Toisin sanoen en edelleenkään tiedä, voimmeko sittenkään edes hakea lupaa nyt keväällä saatuamme kotiselvityksen -jos lautakunnasta tulee lisäselvityspyyntö avioliiton kestosta, se saattaa kuulemma viivyttää prosessia jopa enemmän, kun jos odotamme suosiolla syksyyn.

Viikonloppuna oli jälkimmäinen adoptiovalmennuskurssi, ja kylläpä sen jälkeen taas väsytti! Junassa olin koko matkan aivan aivokuollut, R tuli samalla junalla Riihimäelle saakka emmekä jaksaneet edes puhua about mitään, nojailimme vaan toisiimme pienen väsymyshepulin vallassa.

 

Tällä kertaa kurssi oli todella asiapitoinen, käytännössä istuimme ja kuuntelimme lauantaina aamuyhdeksästä iltakahdeksaan eri maihin kerättävistä asiakirjoista, eri maiden jonotilanteesta, kiintymyssuhteesta, hakumatkasta jne. Se kaikki on tietenkin todella mielenkiintoista, mutta loppuiltapäivästä alkoi kyllä jo keskittyminen herpaantua väkisin. Jos ryhmät olisi jaoteltu maiden mukaan, tämä osio olisi ehkä ollut mielenkiintoisempi, nyt tuli vähän liikaa tietoa liian monesta asiasta. Erään toisen parin kanssa puhuimmekin siitä, että ehkä olisi voinut olla kuitenkin enemmän ryhmäkeskusteluja niin kuin ensimmäisellä kurssilla, nyt olisi tehnyt mieli jotenkin sulatella yhdessä kaikkea saatua tietoa, mutta ei sitten enää illalla jaksanut.

 

Lauantai-iltana onnistuin myös (tässäkin väsymyksellä lienee osansa) hermostumaan kohtuuttomasti pienestä asiasta: kurssiohjelmassa oli lauantai-illalle merkitty sauna ja uintimahdollisuus. Olin siis ottanut mukaan uimavermeet ja odotin varsinkin saunaa jo alkuiltapäivästä saakka. Pieni kurkkukipukin vaivasi, ja piristääkseni itseäni ajattelin lähes tauotta, että illalla pääsen onneksi saunaan. No, sitten kävi niin, että kun lopetimme hieman aikataulusta myöhässä noin kello kahdeksan, kävi ilmi, että sauna olikin poikkeuksellisesti auki vain kello kahdeksaan! Urputin tietenkin respassa asiasta. Mielestäni oli selvää, että sauna-aikaa oli lyhennetty, koska paikan päälle jäi yöksi erittäin vähän ihmisiä. Respan tytön mukaan sauna-ajat 'nyt vaan vaihtelee' eri viikonloppuina ilman, että se liittyisi asiakasmääriin. Lisäksi selvisi, ettei saunaa voi pitää edes pyynnöstä pidempään lämpimänä, ja ettei uimaankaan saa mennä vaikkei se vaadi hotellilta mitään muuta panostusta kun valot halliin, sama juttu kuntosalin suhteen. Mrrrr! Loppujen lopuksi eniten jäi ärsyttämään se, ettei typy suostunut myöntämään, että he säästävät sauna-ajoissa, jos ihmisiä on vain vähän (eli että kyseessä on jonkun tekemä, tietoinen päätös eikä mikään säätila-tyyppinen olosuhde, johon ei voi vaikuttaa), ja ennen kaikkea se, ettei hän pahoitellut asiaa lainkaan.