Piti vielä keräämäni säälipisteitä sillä, että toissailtana meidän telkkari meni rikki! Siitä näkee kyllä jotain, mutta koko ajan menee alhaalta ylös sellasia ärsyttäviä raitoja jotka vääristää kuvan totaalisesti. Ne raidat on tosin ollu siinä jo jonkin aikaa, mutta nyt ne on leventyny niin, että vääristyneitten ja koko ajan liikkuvien raitojen välissä on vaan muutaman sentin rako, josta näkee kunnolla. Pikkaisen häiritsee katselunautintoa siis. Videoitten kautta jos katsoo, niin hiukkasen paremmin näkee, mutta silti... Lisäksi aloin pelätä että se syttyy palamaan ja mietin, uskallanko edes avata sitä enää. Eilen, kun halusin välttämättä katsoa sen adoptio-ohjelman, otin viereeni (meidän rumimman) viltin, jolla voin sitten tukahduttaa mahdollisen tulipalon olettaen, että televisio ei räjähdä, vaan syttyy hitaasti ja maltillisesti.

Normaalisti pakenisin töihin ja tekisin ylipitkiä päiviä, tällä hetkellä homeoireilen kuitenkin niin pahasti, etten halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa töissä. Jos R ois kotona niin mulla ei ois mitään ongelmaa, me yleensä pelataan jotain (yleensä addiktiotamme scrabblea) jos ollaan yhdessä kotona iltaa eikä juurikaan katota telkkaa. Raksu on kuitenkin nyt viikot pois ja tällä hetkellä myös viikonloput vielä öbaut kuukauden, joten olen aivan orpona kotona muutenkin, telkkari on luonu mulle edes jonkun normaaliuden illuusion. Nyt sitten pyörin vain ympyrää ja mietin, mitä tekisin. Eilen jaksoin kuunnella radiota iltahartauteen saakka, sitten riitti ja päädyin lukemaan lehdestä jopa mainokset!

Onneksi viikonloppuna autoileva ystävä lupasi ajaa mut kierrätyskeskukseen, jos vaikka samalla löytyis sieltä uus (vanha) telkkari.