On ollut "pientä" työhässäkkää sen verran, etten ole ehtinyt vieläkään järjestää Sisilian kuvia. Seuraavassa kuitenkin välipala perjantai-illan ratoksi.

Jotta koko postaus olisi ymmärrettävä, ensin pieni anekdootti Tuvasta ja venäläisestä byrokratiasta. Kuten kaikki tiedämme, Venäjälle tarvitaan viisumi, jollaisen saa Suomesta nykyisin varsin vaivattomasti parissa viikossa. Se ei kuitenkaan riitä: kun matkustat jonnekin Venäjällä, sinun on rekisteröidyttävä paikan päällä ja ilmoitettava, missä/kenen luona aiot yöpyä, mitä aiot tehdä jne. Tämä ns. paikallisen viisumin periaate on ollut tällainen jo kauan, mutta ettei olisi tylsää, käytännön toteutusta vaihdellaan epäsännöllisen säännöllisesti.

Ongelmia välttääksemme yritimme rekisteröityä heti ensimmäisenä arkipäivänä englantia taitavan vuokraemäntämme suosiollisella avustuksella, jolloin kävi ilmi (luonnollisesti muutaman jonotuksen ja eri toimistoissa juoksemisen jälkeen), että juuri sinä päivänä ei voi rekisteröityä, seuraavana kyllä. Jotta rekisteröinti seuraavana päivänä sujuisi jouhevasti, lähdimme hoitamaan rekisteröintimaksua, joka on kokonaiset yksi rupla/vuorokausi (tässä vaiheessa nauratti). Sitä ei tietenkään voi maksaa suoraan rekisteröintitoimistoon vaan pankkiin.

Kävimme (parhaaseen virka-aikaan, joka paikassa jonot ulos asti) ainakin neljässä pankissa, joissa tulos oli aina sama: selvitettyään asiaa vuokraemäntämme hymyili ja sanoi "We must go to another place". Lopulta päädyimme pankkiin, jossa (jonotuksen jälkeen tietenkin) kävi ilmi että juu täällä voi maksaa rekisteröintimaksun, mutta pitää mennä eri ovesta sisään (We must.. jne). Työtä käskettyä, lisää lomakkeita, jonotusta, lomakkeita ja jonotusta... Saimme kuitenkin maksut maksettua.

Seuraavana päivänä palasimme rekisteröintitoimistoon, jossa tällä kertaa ihan oikeasti monen tunnin jonotuksen jälkeen kävi ilmi, ettemme vieläkään voi rekisteröityä, koska olimme maksaneet maksun vain niistä päivistä, jotka vietämme Tuvassa. Meistä tämä oli loogista, koska kyseessä oli rekisteröinti Tuvan tasavaltaan... ällistyksestä toivuttuamme tivasimme, että no mistä ajasta se sitten pitäisi maksaa, ja kävi ilmi, että myös matkapäivistä, eli niistä junassa vietetyistä 5 päivästä jotka vietimme siis kokonaisuudessaan aivan eri valtioissa...

Onneksi huumoria riitti (melkein kaikilla) ja eikun koko masurkka alusta asti uudelleen :)

Kun poistuimme Tuvasta, ajoimme Kyzylistä ensin taksilla (julkista liikennettä ei ole) jo aiemmin mainittujen Sayan-vuorten yli takaisin Abakaniin, sieltä lentokoneella Moskovaan, ja Moskovasta edelleen lentäen Palermoon. Lennot olin ostanut Abakan-Moskovaa lukuunottamatta netistä, kaikki loppumatkan lennot olivat ns halpalentoja, joita voin nyttemmin lämpimästi suositella sekä järjestelyjen että muun toimivuuden puolesta. Sen sijaan Abakan-Moskova -välin lentänyttä lentoyhtiötä ei tule ikävä...! Matkan varrelta jäi mieleen mm:
  • Taksimatka Kyzylistä Abakaniin (4h): taksikuski osti tien varrelta auton täyteen saunavihtoja (??!), ja tarkoitan todellakin täyteen! Ainakin autossa tuoksui hyvältä.
  • Abakanin lentokenttä, jonka parkkipaikalla oli lehmä, jonka vessat olivat oksettavat (ns. turkkilainen malli mutta ilman kunnossapitoa/siivousta), ja jossa kukaan ei puhunut mitään muuta kuin venäjää (R tosin nauroi kippurassa, kun kävi ilmi, että olin edes kuvitellut sellaista)
  • Abakanin lentokentän turvatarkastus, jossa jouduin ruumiintarkastukseen. Sen suorittanut naispuolinen virkailija sanoi minut tarkastettuaan jotain venäjäksi, ja kun sanoin, etten ymmärrä, hän osoitti oven virkaa tehnyttä verhoa ja huusi keuhkojensa täydeltä: GO!
  • Surrealistinen ilmapiiri lennolla Moskovaan: lentoemännät olivat kuin suoraan Robert Crumbin sarjakuvista (jättikokoisia, isoluisia ja runsaasti meikattuja naisia, joiden minihameista pursuavat valtavat reidet olivat olkapään korkeudella, kun he työntelivät kärryjä käytävällä), istuimet huojuivat, pöydät olivat rikki, jalkatila niin pieni, että polvet survoutuivat edessä istuvan selkänojaan, mitään turvaohjeita ei ollut, ei myöskään sitä normaalia pelastusliivi-happinaamari -showta... mutta ruoka oli hyvää ja sai ajatukset pois Venäjän viimeaikaisista lento-onnettomuuksista.
  • Moskovan lentokenttä, jossa informaatiotiskilllä kerrottiin, että juuri siinä terminaalissa kukaan ei puhu englantia, pitäisi mennä seuraavaan terminaaliin
  • Kaiken tämän ja jo aikaisemmin Siperiassa koetun jälkeen ihana fiilis koneessa Moskovasta Palermoon: We must go to another place!!
156726.jpg

EDIT: Olen töistä lähdössä, ja kävin vielä vessassa, jossa huomasin, että silmissäni vilkkuvat valot. Niinpä tietenkin, kun tällaisen viikon jälkeen tulee vihdoin viikonloppu, niin migreeni iskee! Olin jo kaivamassa tabua käsilaukusta kun tajusin, että vilkkuja oli vessan loisteputki.