
Jospa: nainen, joka on jo todella kauan halunnut olla lapsellinen myös sanan toisessa merkityksessä.
jospav (ättä) gmail.com
Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, seka mina etta R osaamme jonkun verran espanjaa. Ei mitenkaan kamalan hyvin mutta parjailemme kylla arkisissa asioissa. Mika parasta, opimme kielta vakisinkin koko ajan lisaa, koska kukaan ei missaan puhu mitaan muuta (paitsi ehka mapudungua eli paikallista intiaanikielta), ei turisti-infossa sen paremmin kuin yliopistollakaan.
Vajavaisesta kielenhallinnasta ja varsinkin sanavarastosta huolimatta saan sanottua sen vahan, minka osaan, aika nopeasti ja (useimmiten) oikealla sanapainolla, joten ihmiset taalla usein luulevat, etta ymmarran kaiken tai eivat aina ihan heti tajua, etta olen ulkomaalainen (taalla on jonkun verran ei-aivan-mustatukkaisia ihmisia, joten emme erotu alkuasukkaista niin hirveasti ulkonaon perusteella, jos sinisia silmia ei lasketa). Ranskan pohjalta on tietenkin myos aika helppo arvata, mitä tarkoitetaan ja useimmiten ymmarrankin aika hyvin, mita minulle sanotaan, myos normaalilla puhenopeudella. Silti on paljon sanoja, joita en vain ole koskaan kuullut ja joista en tajua mitaan, ellen saa pyydetyksi selitysta. Tama yhtäaikainen ymmartaminen ja ymmartamattomyys aiheuttaa usein hassuja tilanteita: jos sanon etten ymmarra, usein kanssapuhuja ei ymmarra, mita en ymmarra.. varsinkin jos en tunne jotain aivan normaalia tai yleista sanaa. Kiertoilmaisut ovat tietysti erittain katevia ja kasia voi aina kayttaa, mutta joskus tarvitsisi nimeomaan oikean sanan. Esimerkiksi kun kerran ravintolassa kysyttiin, milla aion maksaa, olisin tarvinnut juuri sanaa kateinen, jota en muistanut, joten sanoin "rahalla", mika tietenkin sitten nauratti kaikkia osapuolia.
Joka paiva opin kuitenkin paljon uusia sanoja tai monta kertaa nahtyjen sanojen merkitys loksahtaa paikalleen itsestaan. Esimerkiksi eilen tajusin, etta cancelar tarkoittaa taalla laskun maksamista kahvilassa tai ravintolassa eika peruuttamista (kuten (kai??) espanjan espanjassa?*); edellisena paivana olin viela puistellut paatani tarmokkaasti kun tarjoilija kysyi (pyydettyani laskun), haluanko cancelar ja vastannut, etta no, quiero pagar... (=maksaa) :-)
Useimmat ihmiset ovat kovin uteliaita siita, mista tulemme ja mita taalla teemme. Minulle useimmiten sanotaan heti kahden sanan jalkeen, etta minulla on espanjalainen aksentti (koska lausun c-kirjaimet espanjalaisittain pehmeasti ja äännän sanojen loppu-ässät, vaikka alan kylla vahitellen oppia pudottamaan ne pois) tai etta puhun espanjaa paremmin kuin R (mika on minusta kylla epakohteliasta, jos R on siina vieressa!) tai etta Suomi on kaukana (suuri uutinen meille :-)). Melkein aina myos kysytaan, mita mielta olemme Chilesta ja pidammeko tasta kaupungista. Ei siis ole pelkastaan suomalaisten pakkomielle saada tietaa, mita muut heista ajattelevat!
Yksi hauska puoli espanjassa ovat diminutiivit. Niita tehdaan kaikesta, niin substantiiveista, adjektiiveista kuin adverbeistakin. Kun ostan kahvilasta sandwichin, minulta kysytaan, haluanko sen calentito, "lampimaisena" (caliente = lammin), tai jos otan sen mukaan, haluanko sen bolsitaan, "pussiseen" (bolsa= kassi, pussi) ja kiinnostaisiko myos cafetito (cafe= kahvi) leivan kanssa... ja leipa toki lammitetaan rapidito, siihen menee vain ratito (rato=hetki)!!
Olen paassyt taalla vihdoin myos tyon touhuun. Yliopistojemme valille saatiin kuin saatiinkin ennatysnopeasti kehitettya vaihtosopimus (=allekirjoitettiin muutama pikku papelito) ja opetan nyt taalla ranskaa. Prosessin nopeudesta kertoo sekin, etta minulle kerrottiin sopimuksesta ja kurssin alkamisesta vain nelja tuntia ennen ensimmaista tuntia :-)... Oppilaani ovat sekalainen mutta ihana porukka, joita kaikkia yhdistaa jonkunlainen ranskan kielen taito ja kova motivaatio oppia lisaa. On kylla ihanaa saada puhua valilla kielta, jota osaa kunnolla! Ryhma on muutenkin niin kiva, etta olen aivan innoissani (entusiástica?:-).
(Nyt R:lla on hyppytunti ja lahdemme kahville, joten en ehdi tarkistaa typoja talla kertaa... alkaa luottako varsinkaan espanjankieliseen kirjoitusasuun, mun espanja on 90% suullista!)
*) Edit: sanakirjan mukaan se voi kyllä tarkoittaa maksamista Espanjassakin, en vaan tiennyt sitä
|
|
Tuo ymmärtäminen/ymmärtämättömyys tulee minullekin konkreettiseksi ensi viikolla Norjassa: kun muka niin kuin osaa ruotsia (no en mää oikeasti edes kovin hyvin osaa), niin on tuo sama tilanne Norjassa. :-) Eli jos lupauksestani huolimatta en ole ensi viikolla kommentoimassa, se johtuu siitä, että olen muilla mailla minäkin. Ha det så bra sillä aikaa!
Minua nauratti täällä jokin aika sitten lipun leimauslaitteen luona ollut englanninkielinen teksti: Cancel your ticket here.
Anna: minä ainakin olen pärjännnyt Norjassa Ruotsilla tai jonkinlaisella skandinaviskalla aika hyvin, eiköhän se siitä! Trevlig resa!
Tuazophia: täällä taas naurattaa pankkiautomaatissa lopuksi tuleva teksti (jos vaihtaa kielen englanniksi (kun on ensin tajunnut espanjankielisen kysymyksen, että oletko ulkomaalainen)): YOU WANT SLIP? En voi olla ajattelematta alushousuja tuossa kohtaa... :-)
Tuntematon: Tuo "seni" on kyllä söpö... :-)
St George: kirjoitan kahdella eri koneella, tällä omallani, jossa on suomalainen näppis ja sitten yliopiston koneella, jossa on chilelainen nappis, ja se tietysti näkyy kirjoitusaustakin. Mutta kysymys on oikeasti vain laiskuudesta, kyllä chile-näppikselläkin skandit pystyy kirjoittamaan (tarvitaan kaksi näppäintä, kuten muissakin aksenteissa), mutta kun olen jo niin tottunut kirjoittamaan ilman niitä niin en vaan jaksa vaivautua, suomea kun kuitenkin pystyy lukemaan ilmankin, kun asiasta on tietoinen. Lisäksi olen välillä niin tottunut skandittomuuteen, että kirjoitan epähuomiossa tällä toisellakin koneella ilman niitä... Mutta jos skandittomuus kovasti häiritsee, voin harkita suurempaa viitseliäisyyttä!!