Sain Kukkikselta ämmän!

Tehtävä kuuluu näin:

Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

maku

Kuten on jo monesti todettu, minä ajattelen (lähes) aina ruokaa, ja ruoka jos mikä on makuasia! Myönnän auliisti, että olen ruoan suhteen kranttu: syön kyllä kaikkea (poikkeuksina varsiselleri ja fenkoli, joista en erityisemmin välitä) paitsi tehotuotettua lihaa (ja sitäkin silti joskus), mutta valitan ruoasta helposti ja nyrpistelen nenääni varsinkin liian mausteettomalle suurkeittiöruoalle, jota ikäväkseni joudun töissä syömään lähes päivittäin. Ruoassa pitää olla makua, mieluiten edes vähän tulista, ja sen syömisen pitää olla mieluiten sosiaalista.

mies

Myönnettäköön, että olen naiseksi tultuani elänyt vain hyvin vähän aikaa ilman, että olisin seurustellut kenenkään kanssa. Viimeiset kohta kahdeksan vuotta olen viettänyt unelmieni miehen R :n kanssa, ja muistan useimpina päivinä olevani onnen nainen, kun olen hänet onnistunut nakittamaan yhteisen elämän viettoon! Juuri nyt R on masentunut siitä, ettei (taaskaan) saanut apurahaa, mutta sai silti minut nauramaan kaatamalla kylvyssä viiniä päähänsä anoen lisävarusteeksi tuhkaa, jota voisi ripotella päälleen…

metsä

Mie oon maalta! Niin maalta, että kesäisin kotiin mentiin veneellä ja talvisin asuttiin koululla (jonne muut kylän lapset hiihtivät), eikä kyseessä ole keskiaika vaan 70-luvun loppu. Olen pienen ikäni asunut kirjaimellisesti metsän keskellä, ja vaikken mikään himopartiolainen olekaan, nautin metsässä kulkemisesta ja varsinkin syksyn sieni- ja marjaretkistä suunnattomasti. En voi käsittää ihmisiä, jotka jättävät metsäretken evästauon jäljiltä roskat luontoon, (enkä kyllä kaupungissakaan voi ymmärtää, miten ihmiset nakkelevat roskat kadulle, vaikka roskiksia on muutaman sadan metrin välein!) ja hämmästyn aina, kun joku mainitsee, ettei ole koskaan sytyttänyt nuotiota tai kaatanut puuta.

meri

Olen kotoisin Itä-Suomesta, jossa maisema on tyyppiä vaara (= korkea mäki) – järvi – koivikko – vaara- järvi – koivikko jne, katsoi minne päin tahansa. Sopeutumiseni littanaan ja järvettömään Länsi-Suomeen on ollut hidasta ja vaikka moni väittää edelleen, että minusta heti huomaa, etten ole täältä päin, olen huomannut, että kaikkeen tottuu. Alussa kaipasin ihan hirveästi järviä, eikä meri jotenkin korvannut tätä puutetta ollenkaan. Pitkään puhuinkin aina järvestä, mistä sain huomautuksia varsinkin silloin, kun ehdotin, että mennäänkö käymään järvessä (=uimassa)… Nykyisin tykkään merestäkin, vaikka edelleen minusta järvessä on kivempi uida. Eikä ne järvikalat muuten miltään mudalta maistu, siis jos kyseessä on oikea järvi eikä mikään Aakeen Laakeen matala lammikko!

mitta

Lapsettomuuskriisi herätti minut huomaamaan, missä määrin biologisen lapsen saaminen on naisen mitta, sekä omissa että toisten silmissä. Alan olla tämän asian yläpuolella niin vahvasti, etten enää edes ajattele itseäni osana sitä ihmisjoukkoa, johon biologinen lisääntyminen liittyy. En enää edes pidä itseäni minään vajaana epänaisena, vaikkei minun elimistöni voi kantaa eikä synnyttää biolasta. (Ei kyllä olisi adoptiolapsellekaan hyväksi tulla perheeseen, jossa vanhemmilla on itsestään epäonnistujan fiilikset jo valmiiksi.)

musiikki

Tärkeää, ihanaa, sielunmaiseman rakennusainesta! Minusta ei ollut eikä ole ammattilaiseksi, mutta olen laulanut koko ikäni ja soitellutkin vähäsen. Nykyisin panostan kuuntelupuoleen: ilokseni lähisuvusta löytyy paljon ammattimuusikoita, joita voin kompata. Kesätöikseni opastan ja tulkkaan festareilla ulkomaisia muusikoita, minkä jälkeen onkin kiva palata harmittomaan päivätyöhön, jossa työt eivät veny aamuyöhön eikä tarvitse pitää korvatulppia ☺.

matka

Kaikki aina luulevat, että koska olemme lapseton pari, meillä on ylettömästi rahaa ja matkustelemme koko ajan. Sen jälkeen, kun vihdoin saimme maksettua noin 10 000 euroa lapsettomuushoidoista (joista ei ollut mitään hyötyä ja jotka meidän olisi pitänyt lopettaa jo paljon aikaisemmin), olemme säästäneet rahoittaaksemme lapsen hakumatkan. Vaikkei meillä olisi tätä säästöprojektia, tuskin matkustaisimme kovin paljoa : en ole pätkääkään turistimatkailun ystävä ja vältämme lentämistä ekologisista syistä. Seuraava kuulostaa varmaan kamalalta kliseeltä, mutta pisin ja tärkein matka, jonka olen tähän mennessä tehnyt, on ollut matka omaan itseeni. Uskallan väittää, että ne, jotka eivät ole kokeneet suurta omaa minäkuvaa, kuolemaa ja elämää koskevaa kriisiä, eivät ole todella joutuneet kohtaamaan itseäänkään. Lapsettomuuden kriisi potkaisi minut matkalle tutustumaan sellaisiin kateuden, itseinhon, pelon ja ahdistuksen tunteisiin, jollaisia en koskaan uskonut itsestäni löytyvän.

materia

Tätä minulla on aika paljon, siitä huolimatta, että juuri testaamani ekologinen jalanjälki väittää minun kuluttavan luonnonvaroja reippaasti keskimääräistä vähemmän. Asunto on 98% pankin (tarkistin juuri), minulla ei ole ajokorttia saati autoa ja liikun pyörällä, kävellen tai junalla. Ei asunto silti tyhjä ole… ja vaikka melkein kaikki tavara on kirppareilta, voisi sitä ainakin R :n mielestä vähemmänkin olla. Huokaus.

maha

Melkein aina, kun tunnen inhoavani itseäni, se johtuu mahasta! Ennen (lue : 10 vuotta sitten) olin sorja ja kaita rimppakinttu. Nyt tielläni on maha, jota vihaan! Mystistä kyllä, se ei häviä, vaikka sen kasvamista kuinka suree (mieluiten nojatuolissa takan äärellä)!

murre

Vaikka en varmaan ole koskaan maininnut siitä, olen kotoisin Itä-Suomesta, jossa tunnetusti
puhutaan murretta. Vanhempani ovat kuitenkin alunperin etelän veteliä, joten meillä on kotona aina puhuttu jonkinlaista yleiskieltä. Vaikka puhun osan sisarusteni kanssa (=siskojen, älkää kysykö miksi) pohjoiskarjalaa, en muuten osaa puhua sitä muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat sitä myös, mikä silloin tällöin hämmästyttää ympäristöni ihmisiä, minusta nimittäin kuoriutuu aivan erilainen ihminen, kun kieli muuttuu. Jostain syystä minuun tarttuvat kaikki muutkin murteet välittömästi ja alan puhua esimerkiksi oulua tai tamperetta jo parin minuutin kanssakäymisen jälkeen. Tämä tapahtuu minulle myös vierailla kielillä (lähinnä englanniksi ja ruotsiksi, ranska on vissiin niin paljon vahvempi kieli, että siinä pysyn kuosissa). Joka tapauksessa olen päättänyt, että jos meille joskus tulee koira (ihmisen täytyy saada unelmoida!), sen nimeksi tulee Pohjois-Karjalan Murre!

Jos joku teistä haluaa jatkaa tätä, ilmoittautukaa kommenttilootassa niin annan teille kirjaimen!


Muita kuulumisia: symposiumesitelmä meni hyvin, mutta koska kuulin juuri ennen sitä, että äitini on kiikutettu pillit ulvoen sairaalaan sydäninfarktin takia (joka tosin sittemmin osoittautui sydänlihaksen ja -pussin tulehdukseksi), en muista siitä paljoakaan. Nyt äiti on jo päässyt kotiin ja toivottavasti toipuu leukemiasta huolimatta vielä entiselleen.